Uskomatonta, mutta todellakin totta. Kirjoitan tähän blogiin vielä näinkin pitkän ajanjakson jälkeen. Tuntuu, että ollaan asuttu omaa kotia jo todella kauan. Kuitenkaan täysin valmista ei ole vielä ollut pitkään ja onko vieläkään?
Ensimmäisenä kesänä suunniteltiin innokkaasti istutuksia vielä niin kovin multaiselle pihalle, jossa alkoi olla havaittavissa jotain hentoa nurmen kasvua. Tuolloin tehtiin vielä maalauspuuhia hyvin helteisessä säässä. Viime kesää vietimme jälleen pihalla aktiivisesti joka ilta pikkumiehen uniaikoihin. Istutimme pensaita ja puita sekä perennoja. Osa kasveista joutui vain pikaisesti maahan johonkin sijoituspaikkaan, josta ne tulisimme vielä siirtämään toisaalle. Tänä kesänä olemmekin siirrelleet pensashanhikkeja, jasmikkeita ja paljon perennoja.
Olen melko tyytyväinen takapihan puolivarjoiseen perennapenkkiin, jossa kasvaa kuunliljaa, japaninjaloangervoa, päivänliljoja, jaloritarinkannusta, muutama verikurjenpolvi, syysasteria ja jotain muuta perennaa, jonka sain viime syksynä työkaverini siirtolapuutarhasta. Täytynee laittaa tänne tunnistuskuva. Haluaisin penkkiin vielä särkynyttä sydäntä.
Perennapenkin viereessä kasvaa yllättävän menestyksekkäästi rodoja, joiden selviytymisestä en ollut kovinkaan varma. Rodot kun viihtyvät vain vaivoin täällä IV-vyöhykkeellä. Kauniisti ne kukkivat viime kesänä ja kestivät kovan pakkastalvenkin. Suojasin niitä keväällä hiukan havuilla, mutta mielestäni suojaus oli kuitenkin puutteellinen ja pelkäsin niiden puolesta. Tänä kesänä rodot kukkivat hieman vaivalloisemmin kuin viime vuonna. Pohdin voisinko lisätä penkkiin vielä muutaman rodon - niitä istuu nyt vieretysten kuusi kappaletta ja kun ne kukkivat kaikki kesäkuussa, on loppukesä sitten ainoastaan vihreää maisemaa. Mielestäni niiden kanssa pitäisi löytää jokin heinäkuussa kukkiva samanlaiseen ympäristöön soveltuva perenna.
Yksi parhaimpia istutuksia meillä kuitenkin on havupenkki, jonka siirsimme viime kesänä etupihan kahdesta erillisestä penkistä yhdeksi penkiksi takapihalle (tuntuu, että kaikki siirtyy etupihalta takapihalle). Istutuksessa on kaksi pallotuijaa, neljä kartiokuusta ja sinilaakakatajia sekä riippahernepuu. Tällainen istutus on kovin helppohoitoinen ja kun nostimme sen luonnonkivillä ympäröityyn kohopenkkiin, se istuu ympäristöön erinomaisesti.
Takapihalle teimme tänä kesänä myös pienimuotoisen kasvimaan, jonka antimista olemme jo saaneet nauttia. Kasvimaalla kukoistavat salaatit, mansikat, perunat ja hieman huonommalla menestyksellä yritit. Mielestäni olemme kuitenkin ylittäneet odotukseni tässä, sillä minkäänlaista kokemusta ei ollut kummallakaan kasvimaan perustamisesta saatikka sitten hoidosta. Ihan parasta on tuoreet salaatit, joista voi nauttia joka päivä. meillä ruukkusalaatit jotenkin unohtuvat jääkaapin alahyllyille ja menevät kesällä hyvin nopeasti huonoksi. Tämä on niin paljon parempi vaihtoehto!
Etupihalla asiat ovat hiukan rempallaan. Halusin poistaa toiselta puolelta pihaa yhden kivimuurin ja tämä tietenkin vaati traktoria kauhoineen mylläystyöhön. Nurmikko tuli tallattua ja näyttää hiukan kitukasvuiselta. Halusin myös hajottaa palasiin sen valtavan suuren perennapenkin, josta kasvit eivät oikein erottuneet edukseen. Niinpä osa perennoista siirtyi sinne takapihan perennapenkkiin ja osan hajotin kolmeen pieneen penkkiin etupihan sisäänkäynnin kulkua mukailemaan. Penkit sijoitettiin siten, että niiden taakse jäi paikat pihavaloille. Penkit ovat kuitenkin vielä täysin keskeneräisiä ja niihin tulisi hankkia rutkasti kuoriketta, sillä multa kuivaa etupihalle paahtavan auringon ansiosta erittäin nopeasti ja meillä ei ole kuitenkaan sellaista puuterhuria, joka päätyökseen hoitelisi istutuksia. Joku näissä istutuksissa minua kovasti epäilyttää. Ovat etupihalla ja niiden pitäisi näyttää aina hyvältä - toisin sanoen jokaisessa penkissä tulisi olla jokin kukkiva kasvi koko ajan. Näin ei ole tällä hetkellä.
1. penkissä on kevätesikkoa, päivänliljaa, saksankurjenpolvea ja verikurjenpolvea. 2. penkissä pari pensashanhikkia, päivänliljoja, sammalleimuja ja jälleen verikurjenpolvia. 3. penkissä puolestaan enää saksankurjenpolvia, päivänliljoja ja sammalleimuja. Täytyy pohtia tarvitsisiko penkkeihin lisätä vielä multaa ja saada istutuksia korkeammalle ja näin myös enemmän esille. Pohdin myös sitä, miltä ne mahtava näyttää sitten kun niiden taakse sijoitetaan korkeat valaisimet. Aion ripotella kiviä valaisimien ympärille, jolloin valaisin ikään kuin sulautuu myös osaksi perennapenkkiä. Toisaalta minun ei pitäisi arvostella keskeneräistä näin paljon, vaan odottaa ensin kuorikkeen tuloa ja katsoa sitten uudelleen.
Etupihalla on tietenkin jäljellä vielä se yksi perennapenkin jämä ja siinä tarvitsisi tehdä hiukan lapiohommia ja tuoda paikalle nurmikonsiementä. Alla saattaa tosin vielä odottaa yllätys, ja voi olla ettemme saa tätä kohtaa samaan tasoon muun nurmikon kanssa, sillä muistelen hämärästi, että perennapenkki oli osittain jonkin suuren lohkareen päällä.
Parasta etupihalla tällä hetkellä on kolmen suuren kivilohkareen välistä esiintyöntyvät aivan hurmaavat värililjat! Näistä täytyykin ottaa jokin kuva tänne tuomaan eloa kuvattomaan blogiin. Voisin kuvata myös hirsitalomme ulkoapäin, niin tulisi sekin ikuistettua.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
