Sydän paikallaan

 Onpas aika rientänyt vauhdilla kahden kuukauden verran. Ei oikein tiedä mistä alkaisi tarinaa kertomaankaan. Viimeisin postaus kertoi siis siitä, että oltiin saatu katto päälle. Tuon jälkeen on saatu ikkunat, ovet, terassien kattorakenteet ja pilarit, iv-putket, eristeet ja suurimpana aikataulun osoittajana lattiavalu.

Lämmönkeruuputket iloisesti kaivossa

Lattian valu meneillään

Lattiavalu tehtiin viime tinkaan ennen pakkasten alkamista. Tätä talvea ei tosin osattu yhtään odottaa näin ajoissa kun viime vuosina on totuttu jopa mustiin jouluihin ja luultiin viime vuoden olleen jokin aivan hämärä satunnaisroiskaus. Maalämpökaivoa varten porattiin tonttiin 160m syvä reikä, asennettiin putket ja kaivon ympärille renkaat. Pihalle urakoivat raksamies ja kaivurikuski melkoisen kentän jätevesiä varten eräänä viikonloppuna. Melkoinen urakka pakkassäällä kivikkoisen tilan kupeessa!

Tiiviys ennen kaikkea

Monenlaista tiivistystä, eristystä, leikkausta, nikkarointia, naulausta, sahausta, hiontaa ja teippausta on työvaiheet sisältäneet tähän mennessä varsinaisen ammattityön lisäksi. Päätimme järjestää samaan syssyyn vielä hiukan lisää actionia ja aloimme valmistelemaan häitä helmikuulle! Rakennuksella on siis puuhannut raksamies tehden ylipitkää päivää "kahden työn loukussa". On näyttänyt aika väsyneeltä välillä. Mutta stressiä ei kuuleman mukaan ole juuri ollut. Ainoastaan ne yhtäkkiset puhelut rakennukselta keskellä työpäivää ovat nostaneet niskakarvat pystyyn. Tyyli kun on ollut seuraava: "Tarvittaisiin tänne tontille traktori, NYT heti".

Muurarin signeeraus - Handmade in Sotkuma

Sisutuksellisia päätöksiä on tullut tehtyä myös. Ostimme jo ennakkoon muutamia tapetteja, joten eipä tarvitse niitä hermoilla. Kodinkoneet on ostettu, samoin kuin keskuspölynimuri ja kiuas! Laattojen kanssa ollaan edelleen kahden vaiheilla. Sävyt ja sävelet on melko lailla selvät, mutta kahden eri toimittajan välillä on vääntöä. Hanat ja WC-pytyt alkavat olla päätöksen päässä. Mahdollisesti jo tällä viikolla näistä päätetään..aatonaattona olisi aikomus käydä kurkkaamassa laattoja, joita tuli valikoitua toisesta liikkeestä.

Kosteiden tilojen harkkoseinät muurattiin viime viikolla samoin kuin takkakin. Alkaa näyttää rakennus jo talolta kun saa nähdä takan paikan. Takan on tietenkin oltava keskellä kaikkea, sillä sehän on havurinteen talon sydän :) Ilmanvaihtoputketkin ovat valmiina, joten keuhkoja (iv-kone) odotamme.

Herkkää joulua kaikille,

Raksalaiset

Nainen raksalla?

Yksi ilo lisää: vesikatto!

Täytyy sanoa, että oli niin valtavan rivakkaa jengiä tontilla, ettei muuta osaa kun ihmetellä. Melkoisella tarmolla ja teholla tuli tehtyä kattotyöt. Osaavien korkeanpaikantyöskentelijöiden tukena oli sen verran rivakka naisväki, että harvoin näkee. Kiitokset talkoolaisille, olette korvaamaton apu! Koiruuskin pääsi kokonaiseksi päiväksi tontille touhuamaan ja osasi olla melko hienosti. Ainoastaan pariin otteeseen isäntä joutui kieltämään väärien ainesten maistelemisen. Koiran pääasiallinen työtehtävä tuntui olevan rakennustelineiltä tippuvien sattumien pyydystäminen.

Onneksi sää suosi meitä jälleen kerran. Päivä oli sopivan viileä, ilma tyyni ja siksi ulkoilmareipastelulle otollinen. Sadetta alkoi tulla aivan projektin loppumetreillä.  Raksamies on tehnyt niin pitkää päivää viime aikoina, että aivan ihmetyttää mihin ihminen voi yltää tarmon ja innon avulla. Huomisen olisikin tarkoitus olla lepopäivä, siksi siivosin, puunasin ja pesin eilen ja tänään. 

 

Kyllä tässä projektissa ilot vaan lisääntyvät ja tuntuu, että jokainen naula, jonka saa oikeaan kohtaan vasaroitua on suuren ilon arvoinen. Pienistä asioista tulee hyvä mieli ja isoista aivan todella onnellinen olo. Tosin on tullut varauduttua mielen tasolla niihin pettymyksiin ja ikävyyksiinkin. Ei niiltä voi yleensäkään elämässä välttyä, miksi sitten tässä. Unen määrä on yksi asia, joka selvästi vähentyy, mutta ehkä sitten siellä havurinteellä uinutaan makeasti kuin oravaiset.

Tuulensuojaan..

Viikko vierähti vauhdikkaasti. Säät olivat tavanomaisen syksyiset - tuulta, vesisadetta ja lumisadetta. Viikon tavoitteena oli päätykolmioiden nikkarointi, sekä aluskatteen ja vesikaton asentaminen. Tontilla ahersivat kirvesmies, raksamies, kyty ja pikkuveli. Talkoovakuutus oli otettu kaiken varalle, mutta sitä ei tähän mennessä ole onneksi tarvittu. Pikkuveljeä ei myöskään varmuuden vuoksi päästetty katolle saakka, vaikka hän olikin apuna aluskatteen laitossa. Navakka lounatuuli lisäsi vaikeusasteita aika lailla ja jäimme hiukan aiemmin oletetusta aikataulusta vesikatteen asentamisen suhteen. Rakennustarkastajakin kävi kattourakoinnin aikana tontilla ja totesi kaiken olevan kunnossa.

Raksamies hoiteli tontilla ahertamisen lisäksi monenlaista muuta asiaa: LVI-urakoitsijan kanssa tehty sopimus allekirjoitettiin ja sovittiin asennusajankohdista, muurarin tapaamisesta sovittiin, sähkärin kanssa sovittiin tulevasta aikataulusta, lattialiipparin kanssa käytiin samoin keskustelua mahdollisesta liippausajankohdasta. Muuta puhelinrallia käytiin myös talotehtaan ja kiintokalustetoimittajan kanssa. Lisäksi raksamies kävi shoppailemassa rautakaupoissa hankkien nauloja, tuulensuojalevyjä, radon -putkia ja muuta tarpeellista.

Raksanainen pääsi vasta tänään ensimmäistä kertaa tällä viikolla touhuamaan tontille. Nyt voi sanoa tehneensä ihan oikeita raksatöitä kun työvälineinä olivat tikkaat, lautaa, tuulensuojalevyä, saha, vasara ja kahdenlaisia nauloja. Ensi viikolla saadaan tontille putkimies ja toivottavasti myös pellit katolle. 

Kiitokset tiimille!

Pohjanmaan kuljetusveljekset toimittivat hirret tontille eräänä syksyisenä arkiaamuna. Kuormalavoja oli tietenkin hamstrattu tätä ajatellen edeltävä viikonloppu ja niitä tuntui riittäneen varsin hyvin pakettien alle. Paketteja
tuli myös Ruukilta ja Lauttaniemeltä. Melkoinen JOULU!

Talkooväkeä oltiin pyydetty apuihin hirsirungon pystytykseen, jonka oletettiin kestävän kolmisen päivää. Toisin kävi. Rungon pystytys alkoi klo 7.30 ja päättyi samana päivänä klo 19.30. Hyvä me, hyvä tiimi! Tiimiin kuului ammattitaitoinen nosturikuski, kirvesmies, myyntimies, raksamies, raksanainen, kyty ja hyvin joukkoon sulautunut valmentaja.

Hirsien asentamisen jälkeen päästiin jo suoraan seuraavana päivänä asentamaan kattotuoleja - kesto 1,5h. Porukasta oli pari henkeä vähentynyt, mutta vauhti oli jäänyt päälle edelliseltä päivältä, joten teho oli taattu. Paikalla pyörähti myös vastaava mestari, joka muiden ruokatauon aikana otti muutaman askeleen rungon sisä- ja ulkopuolella, ja poistui kaupungin humuun tuossa tuokiossa.

Tällä hetkellä toinen päätykolmiokin on jo paikallaan ja toista aletaan huomenna nikkaroimaan. Melko korkeaa työskentelyä se on noilla telineillä touhuaminen. Toivon mukaan ensi viikon loppuun mennessä telineitä on käytetty talon etu- ja takapuolella ja kaiken tuon purkamisen ja uudelleen kasaamisen sekä sitä seuraavan nikkaroinnin lopputulemana meillä on vesikatto päällä.

Kiviset ja Soraset: pääsispä jo sisähommiin!

Nyt tuntuu odottavan aika pitkältä. Pohjat on olleet valmiina jo jonkin aikaa ja täytötkin tehtynä, mutta hirsitoimitus oli sovittu vasta viikolle 40. Tontilla riittää tosin aina tekemistä ja tekevistä käsistä tuntuu olevan jatkuva pula. 

Onneksemme saimme viime viikolle ulkopaikkakuntalaisen lisävahvistuksen Helsingistä saakka auttamaan raksamiestä, kirvesmiestä ja kaivinkonekuskia mm. sähkökaapelin vedossa, jätevesiputkien ja salaojien asettelussa, sekä pihan ja sisäpuolen täytöissä. Raksanainen ei päässyt näistä iloista juuri lainkaan nauttimaan, sillä työt tehtiin arkena päiväsaikaan. Viikonloppuna teimme vielä helsinkiläiskytyn kanssa hiukan maansiirtotöitä paljain käsin - ja kyllä kuntta liikkui.
  

Täyttöjen tekemisen jälkeen olemme tontilla urakoineet halkojen parissa ja pinonneet komian halkokartion kuusien katveeseen. Säät ovat olleet aivan upeat heti sen jälkeen kun miehet olivat täyttö- ja kaivuutöissä urakoineet kaatosateiden keskellä vajaan viikon verran. Tänään aurinko jaksoi myös porottaa kun veimme tontille kuormalavoja, jotka sijoitetaan hirsinippujen ja kattopeltien alle.

Eilen teimme myös yhden suuren ja erittäin hankalan päätöksen. Kiintokalustesopimus on nyt allekirjoitettu, eikä enää muita vaihtoehtoja pidä haikaileman. Tämä päätös ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, sillä lähestymistapoja tähän oli varsin monia. Ottaako ensisijaiseksi kriteeriksi laatu, hinta vaiko ulkonäkö? Tietenkin pyrimme valitsemaan parhaimman vaihtoehdon kaikkien kolmen kriteerin kannalta. Lopputuloksen onnistuneisuus selvinnee toimituksen ja asennuksen sekä oikean arjen kautta. Keittiökoneita emme samaan pakettiin saaneet, sillä toimittajalla ei ollut tarjota haluamaamme merkkiä. Olemme kuitenkin jo aiemin pyytäneet paketista tarjouksen, joten hinnoittelusta olemme selvillä.

Eilen vilkuilimme myös hieman pintamateriaaleja rautakaupoissa. Olimme jo aiemmin todenneet, että esimerkiksi laattojen sävyjen yhteensovittaminen on aivan mahdotonta muuten kuin kahta pintaa toisiinsa rinnakkain verraten. Muistiin ei voi luottaa yhtään. Kun mieleen oli painanut yhden laatan sävyn ja meni toiselle puolelle myymälää etsimään sille kaveria - niin aina valitsi vääriä sävyjä. Yhteensopimattomuus oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Myyjä ei myöskään onnistunut meitä paremmmin. Tulen varmasti vielä moneen kertaan kiikuttamaan keittiölaatoista koepaloja keittiötoimittajalle ja vertailemaan sävyjä keskenään ennen hankintoja.

Ensi viikolla sitten saamme ne kauan kaivatut hirret tontille. Seuraavalle viikolle on varattu talkooväkeä pystytyspuuhiin ja sen jälkeen kattoa päälle. Peukut pystyyn, että sää jatkuisi kauniina vielä hetken aikaa!

Oman kodin perusta

LVI ja sähköurakoitsijat on nyt päätetty. Päädyimme sähköpuolella siihen samaiseen heppuun, joka tuntui aluksi makuumme hiukan liian miihailevalta. LVI-urakoitsijallemme ilmoitus valinnastamme venyi myöhäiseen ajankohtaan. Kello olikin jo 16.15. perjantaina kun soitimme urakoitsijalle, jonka vastaanotto oli enemmän kuin huono. Kaveri oli tulla puhelimesta läpi kun kysyimme jotain toimitukseen liittyvää seikkaa. Oli kuuleman mukaan jo moottoripyöräilykypärä päässään toimiston ulkopuolella ja siihen hetkeen ei näemmä kannattanut kysellä toimituksen sisällöstä. Ääni kellossa muuttui välittömästi kun kerroimme päätyneemme heihin. 

Kyllähän nämä kommellukset aina vain jatkuvat. Alkuviikosta kun vihdoin olimme pääsemässä tositoimiin niin vastassa oli ikävä yllätys: tointilta puuttui yli puolet tavaroista, jotka oli luvattu toimittaa edellisen viikon perjantaina. Puhelu toimittajalle kertoi karun totuuden. Kuski oli ottanut viikonloppua vasten lopputilin.

Tänään tontilla uurastivat jälleen kirvesmies ja raksamies. Tontilla valettiin sokkelit loppuun ja huomenna viimeistellään pilarit ja aletaan laittamaan sisäpuolen eristeitä. Anturamuottien tekijöillä olikin ikävät oltavat kun vettä tuli jatkuvasti kuin tuulan tuutista, mutta tällä kertaa onnenkantamoistakin oli mukana, sillä betoniautojen ilmestyessä pihaan alkoi aurinko paistamaan. Nyt puolestaan eristystarvikkeet olivat myöhässä, koska toimittajan kuorma-autosta oli kesken keikan loppunut menovesi. Nyt viimeistään on selvinnyt, että pitkäpinnaisuus on rakentajan tärkein ominaisuus. 

Ajateltiin nyt juhlia hiukan kun oman kodin pohjat on sillä mallilla, että päästään ensi viikolla tekemään sisäpuolen täyttöjä. Ollaan molemmat tehty tämä viikko huisin pitkää päivää - minä työssä ja mies tontilla (lue lomalla). Jotenkin minun työni vaihtuminen tähän saumaan tuntuu välillä hiukan raskaalta - pitäisi ehtiä paketoida se aiempi projekti. Miehen päivää ovat pidentäneet koiran ulkoilutus aamuin illoin. Aamulenkki kestää jotakuinkin saman ajan kuin minun joka-aamuinen laittautumiseni. Huh! Nyt kuitenkin on monta syytä olla iloinen. Oman kodin perusta alkaa nimittäin olla varsin vahva ja vankkumaton. Siispä maukkaan aterian jälkeen lasi kuohuvaa, nam!

Olisi pitänyt sylkäistä!

Kuinkas kaikki sitten alkoikaan eskaloitua eriskummallisen valtoimenaan. Niin, ensin tuli se kuuluisa ensimmäinen kerta ja sitten toinen, kolmaskin ja lopulta tuntui siltä, että mahtaako suunta olla aina vain tuo sama eli meidän näkövinkkelistämme katsottuna väärä. 

Ensimmäinen takaisku taisi olla se kun sähkösuunnittelijamme pitkäpiimäinen tahti lopulta konkretisoitui tarjouksena, jonka loppukaneettina oli lause " Nyt tässä rupee kyllä kalenteri jo pikkuhiljaa täyttymään.." Mies luki tämän sähköpostin liitetiedostona tulleen tarjouksen kännykästä aamuseiskalta lenkittäessään koiraa vesisateessa ja  - pillastui. Aamukahvipöydässä sitten setvimme tätä yhdessä. Meidän tulkintamme tästä oli se, että meitä oli nyt vedetty hiukan höplästä kun sähkösuunnitelmaa oli pantattu huomattavasti kauemmin kuin oli sovittu ja lopulta kun sähköstä annettiin tarjous, olikin erityisen soveliasta ilmoittaa, että ei oikeastaan olisikaan aikaa tehdä teille tätä sähköistystä kun tuo kalenterikin on jo niin täysi. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että loppukaneetin tarkoitus oli toimia myyntikikkana ja niinpä sovimme raksamiehen soittavan tiukkasävyisen puhelun sähkömiehellemme. Onneksemme aikaa alkoi löytyä ja erityisesti meille!

Viikko vierähti jälleen arjen pyörteessä: tee työt, muokkaa keittiösuunnitelmaa monessa keittiökalustefirmassa, käytä koiraa ulkona, selvitä laatan koko, soita rautakauppa, lähetä sähköistystarjouspyynnöt, varmenna talonpaikka, merkkaa vesijohdon paikka, syö, nuku, älä kiukuttele parisuhteen toiselle osapuolelle. Aikaansaannoksia ja projektin etenemisiäkin viikkoon kuului: LVI-suunnitelmia alkoi tippua lisää pikku hiljaa, loput perustustarviketarjoukset saatiin rautakaupoilta, sähkötyötarjouksia tuli sähköpostilla, jätevesisuunnitelma valmistui, laskuja tippuili postilaatikkoon ja suurimpana ihmeenä rakennustarkastaja soitti ja kertoi ilosanoman: RAKENNUSLUPA tuli ja valitusaika alkoi. Kaikki tämä tapahtumien kirjo siinä jännityksessä, että torstaina tontille olisi tulossa kaivinkone ja vesiputken veto sekä perjantaina soraa, soraa ja vielä enemmän soraa. Suurimpana jännitysmomenttina tietysti se, tulisiko tontilla vastaan kallio, jota ei ilman räjähteitä saataisi lohkeamaan.

Kalliolle piikkiä

Torstaina oli yllättävän hiljaista. Teki mieli kiljaista kun yhtään puhelua ei tullut kaivinkonekuskilta. Täytyi luottaa siihen, että vesiputkea vedettiin tontille kaikessa rauhassa. Lopulta raksamies oli jo niin jännityksissään, että soitti kaivinkonekuskille kysyäkseen päivän säätä siellä tontilla... sää tuntui olevan ihan hyvä, kiveä kuulemma oli tontilla pirusti, kallioltakaan ei vältytty, mutta se oli iloksemme laatuaan sellaista, jota konemies pystyi piikillä lohkomaan.

Niin, arvaatte varmaan, että jotain ikävää oli vielä luvassa. Olisi minunkin pitänyt hiukan tarkemmin miettiä kun torstaina kotiin pyöräillessäni musta kissa ylitti tien edestäni. En sylkäissyt olkani yli. Kotisohvalla pohdimme miten ihmeellisen hyvin kaikki oli viimeaikoina mennyt ilman suurempia odottamattomia vastoinkäymisiä. Siitäpä sitten soppa syntyi.

Perjantaiaamuna olin hyvästellyt rakkaan raksamiehen, joka oli lähtenyt rankkasadetta uhmaten hakemaan ensin appilasta peräkärryä, sitten konevuokraamosta täryä aikomuksenaan tehdä päivän aikana pohjat Havurinteen hirsitalolle. Eipä aikaakaan kun puhelin soi ja vilkutti rakkainta. Vedin henkeä ja vastasin. Erittäin hyväkuntoinen automme oli yhtäkkiä päättänyt sytyttää kaikki sisävalot, sitten sammuttaa ne, sitten jälleen sytyttää, kunnes sisällä oli ollut varsinainen disko kojelaudan vilkutuksen ja torvensoiton mukaanlaskien. Lopuksi mikään ei enää toiminut, auto ei startannut vaan pimeni ja alkoi haisemaan palaneelle. Mies sai ohjattua huutavan auton peräkärryineen hiukan sivummaksi liikennevaloista. 

Aluksi tuli soraa

Eikä tässä vielä kaikki. Hinaus oli kuuleman mukaan jo tilattu ja appi hälytetty apuun kun konevuokraamosta kerrotaan: ei meillä täällä teille mitään täryä ole. Tässä vaiheessa V-käyrä oli ollut miehellä hyvin jyrkkä. Alkoi tuntua, että mitään ei ole tehtävissä. Tontilla seisoo toimeton kaivinkonekuski ja mittari raksuttaa selviä euroja. Konevuokraamo huomasi virheensä varauskirjasta ja järjesti täryn toisaalta. Tontillekin päästiin...ja kuski pääsi levittelemään soraa, miehet mittamaan korkoa ja täryttämään pohjaa talolle. Kunnes sora-autojen liikenne hiipui.

Sorayrittäjältä oli koneet prakanneet. Jäätiin täryttelemään ja odottelemaan sorakuormaa. Kaivarikuski kaivoi tikulla hampaitaan ja istui Daewoo Doosanissa jalka toisen päällä. Soraa ei tullut, vaikka kuinka odotettiin. Kaiken piti olla valmista jo perjantaina. Täryt oli tehty massalle, jota tontilla oli..mutta se ei riittänyt. Miehet kävivät kahvilla, ja toisella, söivät eväitä ja haukottelivat. Haukotteluhan saattaisi olla jopa mukavaa kirpeän syksyisessä aurinkoisessa säässä, mutta tämä päiväpä oli muita kurjempi: vettä satoi ja satoi aina vaan eikä loppua kurjuudelle näkynyt. Soraa piti saada lisää..mutta soraa ei tullut, eikä tavoitekorkoon päästy. Sovittiin jatkettavan seuraavana päivänä, kuitenkaan tekijöistä mitään tietämättä. Sain kotiin läpimärän, uupuneen ja autottoman raksamiehen.

Kokenut täryäjä

Lauantaina suunta ei voinut olla kuin vain ylöspäin. Raksamies lähti töihin hiukan epäilevin aatoksin. Tontilla puuhasi kaivinkonemiehen lisäksi epämääräinen täryjoukko: minä, vaaleisiin puuvillahousuihin ja sandaaleihin sonnustautunut veljeni sekä edellisen illan juhlinnasta väsynyt isäni. Lopputulos oli kaikesta huolimatta hyvä. Tasaista tuli ja pian päästään kuin päästäänkin harkottelemaan. Tai niin 13.9. kun meidän kirvesmiehemme vapautuu edellisestä projektista. Auton uskotaan olevan ajokunnossa ensi viikolla, maksoi mitä maksoi. Eikä ihan vähänkään.

Puuta pahkaa

Viime viikolla LVI-suunnittelijakin sai piirrellä meidän kylppäriin unidrainit. Kun en vaan päässyt yli, niin en päässyt. Raksa-autoakin on alettu suunnitella raksamiehen johdolla. Itse olen pysytellyt taka-alalla kommentoiden vuoronperään, että sen pitää olla sit tosi halpa ja huonokuntoinen raksa-ajan auto tai sitten, että sen pitää toimia kakkosautona, ja kestää työmatka-ajoa eläkeikään! En varmaankaan helpota etsintää.

Tähän viikkoon kuului edelleen kiintokalustesuunnittelua, vakuutusten ja niiden omavastuuosuuksien valintoja, lisää päätöksiä ja edelleen puun kaatoa. Talon korkokin tuli tuossa eräänä päivänä mitattua ja merkittyä kaivonkonemiehelle tiedoksi puun runkoon.

Tarjouspyyntö rautakaupoille saatiin kirjattua joskus puolen viikon paikkeilla teinarin nukkumaanmenon jälkeen. Pyyntö sisälsi laastia, monenlaista terästä ja jotain sellaista, jonka tarkoitusta en ymmärtänyt lainkaan, mutta kirjasin sen silti kiltisti tarjouspyyntöön. Ensimmäinen tarjous tuli torstaina. Nopeaa toimintaa, K-Rauta Naumanen!

Nyt on kaadettu lisää puustoa. Joukon jatkona kaatui se valtavan kokoinen, upea mänty, joka seisoi tukevasti keskellä tonttia. Itse en ollut todistamassa tuota tapahtumaa, mutta ajatuskin kirpaisee. Päätä pahkaa tuo puu ei kuitenkaan kaatunut, vaan olimme harkinneet sen kohtaloa jo kauan. Emme olisi siitä tahtoneet luopua, mutta sen oksat olisivat ulottuneet takaterassin katolle, ja saattaneet aiheuttaa joskus jopa enemmänkin harmaita hiuksia. Puuvanhuksen runko oli kuitenkin metsurin (lue: miehen) mukaan niin paksu, että se saattaa sittenkin jäädä elämään tontillemme muulla tapaa kuin lämpönä ja leimuna talvisessa takassa. Käsittämätöntä mielestäni, että mies on kaatanut ja urakoinut kaikki puut aivan yksin. Supermies.

Tontilla on käynyt jo kova kuhina kun sinne on ajettu täyttömaata pihan alusiksi. Eilen sitten täyttömaatakin tasoiteltiin ja raivattiin pois Daewoo Doosanin tieltä. Ensi viikolla alkaa sitten ihan oikeasti tapahtumaan jotain muutakin kuin hiekan kasaamista ja levittelyä. Tästä syystä huomenna on varmennettava talon paikka. Eli eikun askelmitat kuntoon riittävillä unilla.

En tiedä mikä on kun uni ei tunnu riittävän millään ja silmäkulmassa on kestona elohiiri..johtuuko sitten rakennussuunnittelustressistä vai työtilanteesta: uuteen tehtävään siirtyminen vaatii edellisen tehtävän erinomaisen paketoinnin. Koiruus on jo unilla, sillä oli aika isoja leikkikavereita puistossa ja taisi joutua jossain välissä joukon alimmaiseksi. Kohta sillä on onneksi ihan oma puisto ja saa vapasti valikoida keitä sinne tulee leikkimään. Nyt poikki ja pinoon zZzz

Juhlia ja ajanhallintaa

Pää on ylikuormittunut aikataulutuksilla, sen huomaa siitä, että miettii kaikenmoisia kummallisuuksia kesken viikonloppuisten juhlien. Ystävän polttareissa taisin unohtaa stressin, mutta rippikirkossa ehti sitten saarnojen ajan pohtimaan jo monenlaista nippeliä ja nappelia. Ilokseni saimme loppuviikosta suuren osan projektin aikataulutuksista siirrettyä MSProjektiin. Täytyy muistaa tulostaa huomenna töissä kuvat kokonaisuuden ja DL:ien hahmottamiseksi.

Sähkömies oli kuin olikin mökkeilyn lomassa vilkonut meidän projektiamme ja lähettänyt sähköpostia tiedustellen muutamia yksityiskohtia. Asia siis etenee kaikesta alkuhiljaisuudesta ja mökkeilyuhkailusta huolimatta.

LVI-suunnitelma on parasta aikaa valmistumassa, ja minä vielä kamppailen turhamaisuuteni kanssa. Unidrainit vaan niin vetävät puoleensa (niin minua kuin uskoakseni myös vettä, vaikka ymmärrän täysin hinnoittelun hipovan pilviä, etenkin perinteisiin kaivoihin ja ritilöihin suhteutettuna. Pari päivää aikaa päättää tämä seikka.

Raksamies kävi myös loppuviikosta tontilla touhuamassa ja kaatoi 4 kuusta sekä yhden koivun, jotka olisivat jääneet talon alle. Vielä yksi upeannäköinen, paksu ja komia vanha petäjä täytyy saada poikki ja pinoon talon alta. Tämän kaatoon ei kuitenkaan yksin pidä ryhtymän. Luulisin, että minustakin voi olla tässä hyötyä, sillä kesän polttareista on juhlittu 3/3 ja häistä 3/4.

Huomenna tontille saadaan asiantuntijoita: jätevesiasiantuntija ja rakennustarkastaja. Tarkoituksenamme on hiukan selvittää tulevaa korkoa ja etsiä paikkaa mahdolliselle jäteveden suodatusjärjestelmälle. Tässä kohtaa alkaa näyttää siltä, että panospuhdistamot ovat vielä sen verran epäluotettavia kavereita, etä pitäydymme mieluiten perinteisemmissä menetelmissä.

Raksamiehen tyylinäyte talon koron mittamisesta 12.8.2010

Powerplay my dear

Sähkösuunnittelijan tuloon oltiin valmistauduttu ajatuksella..missä tarvitaan pistokkeita, missä valokatkaisimia, himmentimiä, halogeenejä tai muita mukavuuksia. Suunnittelija istui pöydän ääreen, avasi läppäriltä pohjakuvamme, joi kupin kahvia ja kaksi lasia kivennäisvettä, nautiskeli pullasta, kysyi kolme kysymystä, kuunteli tarkkaavaisesti, oli hiljaa ja lähti mökille. Melkoista ylivoimaa.

Meidän suunnitelmallamme on kiire. "Ensi viikolla sitten, lähden nyt mökille". Selvä. Ensi viikolla sitten. Olimme lievästi sanottuna hämmentyneitä. Meidän tehtävämme on nyt odottaa luonnosta ja kommentoida sitä. Siirryimme tämän tilanteen märehtimisen sijaan nopeasti seuraavaan vaiheeseen eli LVI-suunnitelman epäselvyyksiin. Lenkitettyämme ja uitettuamme teinarin aloin tarkemmin suunnittelemaan kiintokalusteiden ohella altaita, hanoja, suihkuja ja pönttöjä. Paikat ovat olleet selvillä jo melko kauan. Ainoastaan keittiön allas on vaeltanut hiukan edestakaisin.

Huomenna jatketaan samaan malliin. Pitänee tuoda se MS Project pikapuolin kotiin, jotta saan tulostettua keittiön seinälle aikataulut, DL:t, vaiheiden toisistaan riippuvaisuudet ja budjetit yms. Minun pääni ei selviä ilman kokonaiskuvaa.

Daewoo Doosan was here

Noniin, nyt on Daewoo Doosanin avulla tutkittu maaperää tontillamme. Tontti oli kuin olikin kivinen kuten tiedossa oli. Kivet olivat SUURIA ja paikoitellen jopa niinkin suuria, että vaikuttivat jatkuvan Kiinaan saakka. Kuitenkin pienen (1,5h) möyhennöksen jäljiltä totesimme tontin asumiskelpoiseksi (kiviä ja moreenia) ja jo aiemmin suunnitellun talonpaikan melkein oikeaksi. Hiukan kalliota tököttää tontin eteläisessä laidassa sellaisella korkeudella, että saatamme joutua siirtämään taloa piirun verran kohti pohjoista.

Teini-ikäinen karvakorvamme joutui tontilla ollessamme odottelmaan kotona kaiken kolme tuntia ja antaakin tällä hetkellä tästä syystä kovaa kyytiä leluporsaalle juoksennellen ympäri asuntoamme. Tämä siitäkin huolimatta, että kaveri on käynyt tänään kolmesti ulkona. Vauhtia riittää ja siksi toivommekin, että ensi kesänä juoksua voi harjoitella myös omalla pihalla.

Rakennuslupahakemus jätetty 3.8.2010

Tänään on se päivä kun omakotiprojektimme nytkähtää todellakin suuren harppauksen eteenpäin - alkubyrokratia on voitettu ja muutama aluksi hyvin ikävänkin näköinen kaavake täytetty ja vieläpä jätetty kunnan tekniseen toimeen.

Hakemuksen käsittelyaika on tietenkin lomien vuoksi venähtänyt 4 viikkoon, eikä kukaan ole täysin varma pitävätkö puheet mahdollisesta viemäriverkon alueelle vetämisestä paikkaansa. Mutta kaivauksia tontillaan saa tehdä ilman rakennuslupaakin. Siispä suuntaamme hetken kuluttua kohti tonttia ja käymme kuokkimaan maaperää.

Kiveä vastassa tiedetään olevan, mutta muuttaako se suunnitelmiamme rakennuspaikaksi - se jää nähtäväksi. Tilaa onneksi riittää, mutta kurjaa olisi siirtää rakennuspaikkaa, jonka mitoitimme kesän helteisimpänä päivänä(38asteen lämmössä) tonttia pitkin poikin kävellen. Hikikarpaloita lienee luvassa lisää tälle ja ensi vuodellekin.