tiistai 29. maaliskuuta 2011

Viimeistelyä ja vieraita

Viime viikonloppuna raksalla kävi jälleen ystäviä tutustumiskäynnillä. Suosittelen muuten muillekin pienen ja vilkkaan arvioijan käyttöä raksalla - melko nopeasti huomaa, jollei ole muistanut ottaa huomioon lapsiperheiden tarpeita :) Nyt on sitten ekat vaipatkin Havurinteellä vaihdettu! Hurray! 

Miltei kaikki pinnat (lattialaminaatit, laatat, kattopaneelit, tapetit ja sisämaalit) olivat paikoillaan ja saunaakin oltiin alettu rakentamaan. Joitakin listoja puuttui edelleen, samoin kuin sähkötöitä ja valaistusta. Tällä viikolla odotamme myös putkitöitä tehtäviksi ja saamme vihdoin paikoilleen myös hanat ja pytyt. Mitä unohdan vielä?

Irtisanomisilmoitus motivaatiokämppään on jo tulostettu ja se tullaan toimittamaan tällä viikolla vuokranantajalle. Ihanaa päästä tästä kurjasta kämpästä eroon. Alla hiukan tunnelmia taannoiselta tapetointikurssilta.


Pituus on näissä puuhissa etu

Tässä hyvin palvellut jakkara..

Vatupassi kokeneissa käsissä

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Eroon motivaatiokämpästä ja lähemmäs luontoa

Huhhui, miehet ovat tänään urakoineet kodinhoitohuoneen kiintokalusteet paikoilleen. Hiukan hämmennystä herätti vielä altaan paikka, joka jätettiin jokseenkin leijuvaan tilaan viimeksi asiaa pohdittaessa. Olisiko siis hyvä, että allas olisi keskellä tasoa vai pitäisikö sen sittenkin olla siinä reunassa, josta on käynti meidän synkkääkin synkempään kotiSPAhan ja saunaan? Reunaan laitettaessa jäisi keskelle enemmän työskentelytilaa, mutta toisaalta kylppärin oven vieressä olisi hyvä olla hiukan tasoa, jolle asettaa vaikkapa sitten ne korut - tai käänteisesti kylppäristä ulos tullessa tasoa jolle asettaa se jääkylmä saunajuoma! Kuvassa juuri tuo pyykinhuoltopuoli KHH:sta, jonne allas tulee. Vasemmalta käynti kotiSPAhan ja oikealta tupakeittiöön. Toisella puolella KHH:ta sitten istuintilaa ja lisää tasoa ja kaapistoa.



KODARI - pyykinhuolto

Joskus nämä pienet tuntuvat niin suurilta kysymyksiltä. Niihin voi jäädä jumiin vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kuitenkin kaikki alkaa tuntua jo nyt niin konkreettiselta. Olen onnesta soikeana kun pääsen itsekin katsomaan edistymistilannetta vielä tänään, ihanaa!


Hiukan harmaita hiuksia aiheuttaa ajatus siitä, mitä muutto merkitsee. Puunausta, hinkkausta, pesua, pyyhkimistä, imurointia, pakkausta, roskakassien kantamista ja sitten vielä lisää kantamista, kalusteiden kantamista, laatikoiden raahaamista, loputonta siivoamista ja puhtaanapitoa. Hmh, pitäisköhän anoa lomaa tähän muuttoon ja unohtaa ne kesälomareissut, joihin jo muuten lennotkin maksettu?


No, mutta nyt koiraa ulkoiluttamaan.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Tapetit seinissä ja talit lattioilla..

Tapetointi olikin mukavaa puuhaa kun mukaan saimme monta taloa tapetoineen mestaritapeteeraajan. Neljä huonetta tapetetoitiin yhdessä rykäyksessä. Raksanainen oppi tämän prosessin aikana monta asiaa tapeteista ja niiden ominaisuuksista. Myös se kävi ilmi, että työvälineet olivat hieman puutteelliset..ja nenäliinatkin saatiin kulutettua viimeistä pakettia myöten. Tämä ei johtunut flunssasta tai herkitymisistä, vaan siitä, että mukaan ei ollut lähtenyt mikrokuituliinaa, jolla olisi voinut liisteriä tapetista pyyhkiä. Ensi kerralla saattaa tulla valittua tapetti jopa niin, että yhtenä kriteerinä on materiaalin tapetoitavuus, liisterin kestävyys ja miksei myös pestävyys.

Takkakin oli saanut loppuviikosta lopullisen pintansa. Olimme todella tyytyväisiä tulokseen. Mustaa siitä ei sitten kuitenkaan päädytty tekemään, vaikka aluksi olimme sitä pitäneet miltei varmana ratkaisuna. Nyt siis takkamme on alttiina kaikille tassunjäljille. Täytynee pitää entistä parempi tassutarkistus ennenkuin päästää karvakorvan pomppimaan tupaan tai tottua siihen, että maailma ei ole täydellinen paikka ja elämä saa näkyä silmäkulman lisäksi takan kulmassa!

Ensi viikolla Havurinteelle saapuvat kodinkoneet ja keittiön kivitaso. Sitä ennen kiintokalusteet asennetaan omille paikoilleen kodinhoitohuoneeseen, veskiin ja vaatekaapit makuuhuoneisiin. Nyt lähdemme huuhtomaan laattoja kiintokalusteiden asentamista varten, hiphei!

P.S. Eilen teini-ikäinen (edelleen?) koiramme oli piiiiitkästä aikaa tylsistynyt yksinoloon, jota on selvästi ollut aivan liikaa raksan aikana. Kaveri oli kokeillut hampaitaan punoskoriin, jossa säilytimme kynttilöitä ja tuikkuja. Siinä samassa oli tietenkin sitten tullut hiukan puraistua paria kynttilääkin. Kivannäköinen kämppä odotti siis raksailijoita eilen kun lattialla lojuivat valkoiset puoliksipurrut pöytäkynttilät, niistä pureskellut talirouheet, tuikut, niiden aukirevityt muovipakkaukset ja melkoinen kasa hääaskartelua varten hankittuja pieniä kristallihelmiä. Tästä seuraamuksena kaveri sai kokea puolen illan mittaisen jääkauden.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Varaslähtö ekotekoon inhimillisen mittakaavan puitteissa

Hirsitalon rakentaminen on vuoden 2012 alusta energiateko, sillä sen valmistamisen aikana syntyy energiaa enemmän kuin sitä kuluu. Uusimman hirsitalolehden mukaan hirsitalon valmistaminen on moninkerron energiatehokkaampaa kuin esimerkiksi kivitalon valmistaminen. Uusien määräysten osalta energiaystävällisyyden tarkastelussa siirrytään aiempaa kokonaisvaltaisempaan elinkaariajatteluun. Lämmitysjärjestelmissä suositaan ympäristön kannalta suotuisia järjestelmiä. Noh, otettiinpa nyt varaslähtö ekotekoon kun muutetaan määlämpölämmitteiseen hirsitaloon jo vuonna 2011.

Mitäs meidän kotiin nyt kuuluu? Maalari on ollut ahkerana viime aikoina kuten myös kirvesmieskin. Kotiin on saatu maalattua tuulikaapin seinä, eteisaulan seinät, makuuhuoneet ja kodinhoitohuone. Sävyt ovat täydellisen sopivia luonnon siimekseen havurinteelle. Haasteita ovat olleet kaikkien sävyjen sovittaminen hirren kanssa. Tehtävä on ollut mieluinen, sillä tuohon luonnonmateriaaliin on ollut helppoa muodostaa eräänlainen rakkaussuhde :)

Kaikessa suunnittelemassamme on ollut lähtökohtana oma arki ja sen sujuminen, ei niinkään visuaalisuus tai viehätysvoima. Taloa ei ole tehty näyttelytaloksi vaan nuorelle avioparille ja heidän vauhdikkaalle koiravesselilleen miellyttäväksi miljööksi. Kaikki huoneratkaisut on pohdittu päivänkulun ja arkipäivän toimintojen pohjalta, inhimillistä mittakaavaa seuraillen. 

Pintojen valmistuessa jännitys tiivistyy. Raksanainen on ollut pintojen valinnassa se kantava voima, kun taas Raksamies on toiminut projektipäällikkönä, rakennusmiehenä, rakennusapumiehenä, hankintapäällikkönä, siivoojana, maalarina, mestarina ja asiantuntijana. Tämä merkitsee myös sitä, että jos joku pinta ei raksanaista miellytä, voi täysin syyttää itseään. Nyt paikoillaan ovat jo keittiön kaapistot, jotka odottavat kivitasoa saapuvaksi. Olen todella tyytyväinen keittiöön, kokonaisuus on herkullinen, aivan ihana minun makuuni! Tunnelma on mielestäni keittiössä Alvaraaltomainen - suomalaista ajatonta muotokieltä. 

Artekin sivuilla luonnehditaan Aaltoa näin: "Aallon arkkitehtuuri on hyvin suomalaista. Se on lämpimän humanistista ja vahvan individualistista. Aallon rakennukset saavat erityislaatuisen estetiikkansa dynaamisesta suhteestaan luonnolliseen ympäristöönsä, inhimillisestä mittakaavastaan, erinomaisesti toteutetuista yksityiskohdistaan, uniikista materiaalikäsittelystään ja nerokkaasta tavasta käyttää valoa."

Nerokkain tapa käyttää valoa meillä lienee havurinteen kuusikon läpi oleskelutiloihin suodattuvat auringonsäteet. Suunnittelimme myös talon sijoittelua suurelle tontille päivärytmin mukaisesti. Pyrimme siihen, että makuuhuoneet olisivat nukkumiselle otollisia, eikä aurinko paistaisi kesällä suoraan olohuoneeseen koko päivää. Ulkona on tilaa auringonotolle ja tilavilla terasseilla voi pitää sadetta kahvikupposen ääressä!

Lopuksi vielä hiukan tunnelmointia värisävyjen tahtiin. Maalarinvalkoinen lienee lähimpänä tehdasmaalattuja standardivalkoisia kuten ovia ja oven karmeja.


Ajopuu
Brie
Tofu

Maalarinvalkoinen

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kiintokalusteet kotona!

Kylläpä Raksanainen on pinteessä kovassa kun raksalle on jo kiintokalusteet tulleet viime perjantaina, mutta itse en ole niitä päässyt katsastamaan. Paketeissahan ne vielä siellä lojuvat kun asennustiimi aloittaa työnsä vasta ensi viikolla. Mutta silti, pitäisi päästä katsomaan. Viikonlopun aikana on nähtävästi myös kodari ja kylpyhuone saunoineen saaneet laatoituksensa myös lattioihin. Kylläpä on kova hinku päästä näkemään tuotakin ihmettä. Synkkäähän siitä tulee, se on selvä. Lisäksi sisämaalaustyöt on hyvällä mallilla. Kohtahan tässä pitäisi alkaa tapetoimaan. 

Motivaatiokämppä alkaa todellakin tuntumaan kevättä kohti entistä ikävämmältä ja haaveet uudesta pinnasta, miellyttävästä sisäilmasta ja omasta pihasta mylläävät entistä kiivaammin. Odotan myös todenteolla sitä, ettei joka kerta kaapin ovea avatessa tule selkään mieletöntä tavararyöppyä, vaan tavaroille on paikkansa, tilaa ja väljyyttä. Nyt on sellainen kaaos kaikkialla kun vierashuoneestakin on tullut varasto, jossa on säilötty kaikkea keskuspölynimurista kiukaaseen ja kiviin. Ajatelkaas nyt, meillä on jo pidemmän aikaa ollut huone, jossa on kiuas kivineen, muttei saunaa! Jokohan pääsisi vapuksi saunaan...

Nyt on muuten jo muutamaan kertaan ajatusmalli toiminut niin, että raksasta on tullut koti. Tulee siis puhuttua niin, että kotona tapahtuu sitä tai tätä ja että kiintokalusteet on nyt jo kotona. Ihanaa!