lauantai 30. lokakuuta 2010

Yksi ilo lisää: vesikatto!

Täytyy sanoa, että oli niin valtavan rivakkaa jengiä tontilla, ettei muuta osaa kun ihmetellä. Melkoisella tarmolla ja teholla tuli tehtyä kattotyöt. Osaavien korkeanpaikantyöskentelijöiden tukena oli sen verran rivakka naisväki, että harvoin näkee. Kiitokset talkoolaisille, olette korvaamaton apu! Koiruuskin pääsi kokonaiseksi päiväksi tontille touhuamaan ja osasi olla melko hienosti. Ainoastaan pariin otteeseen isäntä joutui kieltämään väärien ainesten maistelemisen. Koiran pääasiallinen työtehtävä tuntui olevan rakennustelineiltä tippuvien sattumien pyydystäminen.













Onneksi sää suosi meitä jälleen kerran. Päivä oli sopivan viileä, ilma tyyni ja siksi ulkoilmareipastelulle otollinen. Sadetta alkoi tulla aivan projektin loppumetreillä.  Raksamies on tehnyt niin pitkää päivää viime aikoina, että aivan ihmetyttää mihin ihminen voi yltää tarmon ja innon avulla. Huomisen olisikin tarkoitus olla lepopäivä, siksi siivosin, puunasin ja pesin eilen ja tänään. 


Kyllä tässä projektissa ilot vaan lisääntyvät ja tuntuu, että jokainen naula, jonka saa oikeaan kohtaan vasaroitua on suuren ilon arvoinen. Pienistä asioista tulee hyvä mieli ja isoista aivan todella onnellinen olo. Tosin on tullut varauduttua mielen tasolla niihin pettymyksiin ja ikävyyksiinkin. Ei niiltä voi yleensäkään elämässä välttyä, miksi sitten tässä. Unen määrä on yksi asia, joka selvästi vähentyy, mutta ehkä sitten siellä havurinteellä uinutaan makeasti kuin oravaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti