Puutarhapuuhia

Uskomatonta, mutta todellakin totta. Kirjoitan tähän blogiin vielä näinkin pitkän ajanjakson jälkeen. Tuntuu, että ollaan asuttu omaa kotia jo todella kauan. Kuitenkaan täysin valmista ei ole vielä ollut pitkään ja onko vieläkään?

Ensimmäisenä kesänä suunniteltiin innokkaasti istutuksia vielä niin kovin multaiselle pihalle, jossa alkoi olla havaittavissa jotain hentoa nurmen kasvua. Tuolloin tehtiin vielä maalauspuuhia hyvin helteisessä säässä. Viime kesää vietimme jälleen pihalla aktiivisesti joka ilta pikkumiehen uniaikoihin. Istutimme pensaita ja puita sekä perennoja. Osa kasveista joutui vain pikaisesti maahan johonkin sijoituspaikkaan, josta ne tulisimme vielä siirtämään toisaalle. Tänä kesänä olemmekin siirrelleet pensashanhikkeja, jasmikkeita ja paljon perennoja.

Olen melko tyytyväinen takapihan puolivarjoiseen perennapenkkiin, jossa kasvaa kuunliljaa, japaninjaloangervoa, päivänliljoja, jaloritarinkannusta, muutama verikurjenpolvi, syysasteria ja jotain muuta perennaa, jonka sain viime syksynä työkaverini siirtolapuutarhasta. Täytynee laittaa tänne tunnistuskuva. Haluaisin penkkiin vielä särkynyttä sydäntä.

Perennapenkin viereessä kasvaa yllättävän menestyksekkäästi rodoja, joiden selviytymisestä en ollut kovinkaan varma. Rodot kun viihtyvät vain vaivoin täällä IV-vyöhykkeellä. Kauniisti ne kukkivat viime kesänä ja kestivät kovan pakkastalvenkin. Suojasin niitä keväällä hiukan havuilla, mutta mielestäni suojaus oli kuitenkin puutteellinen ja pelkäsin niiden puolesta. Tänä kesänä rodot kukkivat hieman vaivalloisemmin kuin viime vuonna. Pohdin voisinko lisätä penkkiin vielä muutaman rodon - niitä istuu nyt vieretysten kuusi kappaletta ja kun ne kukkivat kaikki kesäkuussa, on loppukesä sitten ainoastaan vihreää maisemaa. Mielestäni niiden kanssa pitäisi löytää jokin heinäkuussa kukkiva samanlaiseen ympäristöön soveltuva perenna.

Yksi parhaimpia istutuksia meillä kuitenkin on havupenkki, jonka siirsimme viime kesänä etupihan kahdesta erillisestä penkistä yhdeksi penkiksi takapihalle (tuntuu, että kaikki siirtyy etupihalta takapihalle). Istutuksessa on kaksi pallotuijaa, neljä kartiokuusta ja sinilaakakatajia sekä riippahernepuu. Tällainen istutus on kovin helppohoitoinen ja kun nostimme sen luonnonkivillä ympäröityyn kohopenkkiin, se istuu ympäristöön erinomaisesti.

Takapihalle teimme tänä kesänä myös pienimuotoisen kasvimaan, jonka antimista olemme jo saaneet nauttia. Kasvimaalla kukoistavat salaatit, mansikat, perunat ja hieman huonommalla menestyksellä yritit. Mielestäni olemme kuitenkin ylittäneet odotukseni tässä, sillä minkäänlaista kokemusta ei ollut kummallakaan kasvimaan perustamisesta saatikka sitten hoidosta. Ihan parasta on tuoreet salaatit, joista voi nauttia joka päivä. meillä ruukkusalaatit jotenkin unohtuvat jääkaapin alahyllyille ja menevät kesällä hyvin nopeasti huonoksi. Tämä on niin paljon parempi vaihtoehto!

Etupihalla asiat ovat hiukan rempallaan. Halusin poistaa toiselta puolelta pihaa yhden kivimuurin ja tämä tietenkin vaati traktoria kauhoineen mylläystyöhön. Nurmikko tuli tallattua ja näyttää hiukan kitukasvuiselta. Halusin myös hajottaa palasiin sen valtavan suuren perennapenkin, josta kasvit eivät oikein erottuneet edukseen. Niinpä osa perennoista siirtyi sinne takapihan perennapenkkiin ja osan hajotin kolmeen pieneen penkkiin etupihan sisäänkäynnin kulkua mukailemaan. Penkit sijoitettiin siten, että niiden taakse jäi paikat pihavaloille. Penkit ovat kuitenkin vielä täysin keskeneräisiä ja niihin tulisi hankkia rutkasti kuoriketta, sillä multa kuivaa etupihalle paahtavan auringon ansiosta erittäin nopeasti ja meillä ei ole kuitenkaan sellaista puuterhuria, joka päätyökseen hoitelisi istutuksia. Joku näissä istutuksissa minua kovasti epäilyttää. Ovat etupihalla ja niiden pitäisi näyttää aina hyvältä - toisin sanoen jokaisessa penkissä tulisi olla jokin kukkiva kasvi koko ajan. Näin ei ole tällä hetkellä.

1. penkissä on kevätesikkoa, päivänliljaa, saksankurjenpolvea ja verikurjenpolvea. 2. penkissä pari pensashanhikkia, päivänliljoja, sammalleimuja ja jälleen verikurjenpolvia. 3. penkissä puolestaan enää saksankurjenpolvia, päivänliljoja ja sammalleimuja. Täytyy pohtia tarvitsisiko penkkeihin lisätä vielä multaa ja saada istutuksia korkeammalle ja näin myös enemmän esille. Pohdin myös sitä, miltä ne mahtava näyttää sitten kun niiden taakse sijoitetaan korkeat valaisimet. Aion ripotella kiviä valaisimien ympärille, jolloin valaisin ikään kuin sulautuu myös osaksi perennapenkkiä. Toisaalta minun ei pitäisi arvostella keskeneräistä näin paljon, vaan odottaa ensin kuorikkeen tuloa ja katsoa sitten uudelleen.

Etupihalla on tietenkin jäljellä vielä se yksi perennapenkin jämä ja siinä tarvitsisi tehdä hiukan lapiohommia ja tuoda paikalle nurmikonsiementä. Alla saattaa tosin vielä odottaa yllätys, ja voi olla ettemme saa tätä kohtaa samaan tasoon muun nurmikon kanssa, sillä muistelen hämärästi, että perennapenkki oli osittain jonkin suuren lohkareen päällä.

Parasta etupihalla tällä hetkellä on kolmen suuren kivilohkareen välistä esiintyöntyvät aivan hurmaavat värililjat! Näistä täytyykin ottaa jokin kuva tänne tuomaan eloa kuvattomaan blogiin. Voisin kuvata myös hirsitalomme ulkoapäin, niin tulisi sekin ikuistettua.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Kiviset ja multaiset, mutta hyvin onnelliset

Omassa kodissa asuminen on sitten aivan upeaa. Ei muuta voi sanoa. Onhan muutos meille ollut hyvin suuri monessa suhteessa. Muutimme sekä motivaatiokämpästä uuteen omakotitaloon että myös kaupungista maalle. Luonnon läheisyys on meille ollut suuri ilo. Linnut jaksavat yhä lauleskella aamusta alkaen ja meistä on hyvää vauhtia kehittymässä melkoisia lintubongareita. Paras havainto tähän mennessä on ollut viimeviikkoinen räiskyvän keltainen lintu, kuhankeittäjä ja se urospuolinen versio. Aika upea ilmestys!

Omassa kodissa on jo verhotangot sekä verhotkin paikoillaan. Vallilasta tilatut pellavapaneelit maksoivat kuutisen sataa, mutta ovat olleet sen veroiset - yksinkertaiset, eivätkä piilota kokonaan upeita hirsiseiniä olohuoneessa ja tupakeittiössä. Muutoin sisustustyöt ovat vielä pitkälle keskeneräisinä. Aulasta puuttuu edelleen senkki ja kaksi makuuhuonetta (lastenhuone ja vierashuone) odottavat vielä todellista somistamista. 

 

Pihatyöt kuitenkin ovat nyt käynnissä toista viikkoa. Tontilla on möyrinyt kolmenlaisia järeitä koneita. Kiveä on pyöritelty, nosteltu, aseteltu ja pengerryksiä muodostettu, tasoja rakenneltu. Tänään konetyöt jatkuvat vielä ja toivomme, että valmista tulisikin vielä tämän päivän aikana niiden osalta. Sen jälkeen varsinainen käsityöosuus saa alkaa. Luvassa on nurmikon pohjustustöitä, kylvöä ja istutuksia. Näitä riittää varmasti pitkälle syksyyn. Pihalle piirrustin Itä-Etelä -suuntaan varsinaiset oleskelualueet kun taas pohjoisessa on lähinnä hyötypihaa ja lännessä sisäänkäynti autotalleineen ja parkkialueineen.

Kasvien on tarkoitus olla tähän normaaliin ympäristöönsä sopivia. Suunnitelmissa on ainakin katajaa, kanervaa, tuijia, varjoliljaa, kuunliljaa ja pensaista puolestaan jasmiketta ja lumipalloheittä, puista jotain hedelmäpuuta (ehkä omenapuu). Suurimmalle osalle näistä kasveista on jo paikat tiedossa. Pensaita istutetaan etupihan pengerryksien nurmirajaan, samoin hedelmäpuiden paikka on etelä- ja länsipihan rajoilla. Kovin paahteisia paikkoja pihallamme ei ole, sillä olemme jättäneet pihan reunoille valtavia petäjiä, jotka kuumimpina aikoina varjostavat osaa itä- ja eteläpihoista.

Vaikka tekemistä pihoissa riittää varmasti nyt ja tulevaisuudessa niin piha on aivan ehdottomasti unelmapihani. Mitään muuta en koskaan olisi voinut pihalta toivoa. Tämä piha tarjoaa monimuotoisuutta, luonnonmukaisuutta (kaikki kivet ovat omalta tontilta) ja mielenkiintoisuutta. Olen aivan ihastuksissani! Tervetuloa vaan katsomaan tätä hiomatonta timanttia!

Voiko ihanammin aamu enää alkaa!

Eilinen oli ensimmäinen muuttopäivä, tai paremminkin muuttoilta, sillä raksamies vapautui muuttoon klo 16 ja alun perin suunnitelmissa oli viedä joitain tavaroita illalla ja jatkaa sitten toden teolla lauantaina. Arvatenkin olimme niin innoissamme tästä suuresta muutosta, että ehdimme eilisen aikana jo tuoda paikoilleen muun tavaran ohella olohuoneen sohvan, ruokailuryhmän, ja mikä tärkeintä sängyn. Niin, olemme nyt nukkuneet ensimmäisen yön Havurinteellä, nams.

Koiruus otti koko muuttopäivän varsin löysin rantein. Aivan lopussa se vasta heräsi todellisuuteen ja alkoi vastahakoisesti katselemaan meitä käsittäen, että edessä on automatka. Matka taittui ihan mukavasti pakussa, pienehkö koiramme kiipesi miltei heti lähtökuopissa istumaan syliini - pelkääjän paikalle. Yöllä havurinteen herraskoira piti huolen siitä, ettei meille tule tunkeilijoita ja haukahtikin muutamaan otteeseen vieraita ääniä. 

Pian jatketaan punnerrusta ja tuodaan kirjoituspöydät, kirjahylly kirjoineen ja tietenkin varaston sisältö kotiin. Täytyy sanoa, että kyllä tämä muutto on paras muutto ikinä!

Loppujupinoita

Tällä viikolla sähkömies teki viimeisiä päiviä töitä kodissa. Loputkin pistorasiat, katkaisijat, spotit ja työtilan valaisimet saivat paikkansa kodissamme. Raksamies teki jälleen pitkää päivää ja puunasi viikonlopun jäljiltä yhteisen urakan jälkeen pesemättä jääneet ikkunat, lattiat ja vaatekaapit. Raksanainen puolestaan pakkasi motivaatioloukussa ja uuteen kotiin onkin kulkeutunut monta laatikollista ja jätesäkillistä tavaraa raksamiehen kyydissä. Liinavaatteet ja pyyhkeetikin ovat jo paikoillaan uusissa kaapissa, oih ja uskomatonta, mutta totta - uusia mahtuu vielä lisää. Voi tuota kaappitilan ylellistä määrää. 

Toki on edessä vielä paljon tekemättömiä töitä eikä tässä päästä sammaloitumaan kovinkaan pian. Sisällä sittenkin vielä muutama silaus mm. pyyhekoukut, verhotangot ja tietenkin se varsinainen sisustaminen. Ulkona tekemättöminä toki ne pihat ja ulkomaalaus - tehdään tulevina iltapuhteina. Ihan pikkujuttu!

Piipahdin tänään Sokoksella sisutustyynyjä ja verhoja näpläämässä, vaikka tarkoitus olisi ollut olla palauttamassa työnantajan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen lopullisia palkkatietoja vakuutusyhtiölle, mutta sepä oli jo ehtinyt sulkea ovensa. Siinäpä bussia odottaessani ehdin hyvin ostamaan ihanat pellavatyynynpäälliset! Melkein yhtä hyvä teko..

Varsinainen muutto alkaa perjantai-iltana. Ehdin siis vielä huomisillan ja koko perjantain pakata vimmatusti. Nyt tämä ei niin pahalta tunnukaan. Erityisesti helpottaa se, että loppusiivous tulee ulkoa ja itse voi varsinaisen kamojen roudaamisen jälkeen keskittyä purkamiseen ja muuttopölyjen puunaamiseen uudessa kodissa. Ja tietenkin saunomiseen, ah. 

Mitä muuta tähän kaikkeen liittyy: kaikki on väsyneitä. Siitä esimerkkinä se, että eilen aamulla raksamies jätti avaimet kotiin ja tuli sitten appilan pakulla hakemaan raksanaisen avainta töistä. Tänäaamuna raksanainen sulki oven töihin suunnatessaan ja samalla ymmärsi,e ttä se eilen nipusta irrotettu avain oli jäänyt eteisen lipaston päälle. Niinpä raksamies kiikutti sitten vuorostaan omaa avaintaan kesken työpäivänsä raksanaisen työpaikalle. 

Näiden kommelluksien lisäksi pari päivää sitten koiramme avasi pahvilaatikon, johon oli varastoitu joitain koirulin tarvikkeita. Sisältönä oli mm. muovinen pentuajan juomakuppi, muutamaan kertaan riepoteltu lelumetso, talvitakin säilytysmuovi ja jonkin koiranmuonaostoksen kylkiäisenä saatu "pennusta koiraksi" opetusvideo. Voitte varmasti jo kuvitella miltä kotona näytti raksanaisen töistä kotiin saapuessa..hauskinta oli kuitenkin se, että keskellä olohuoneen mattoa lojui paketistaan avattu opetusvideo ikään kuin vihjeenä, että kaikki ei ole mennyt ihan nappiin tuossa kasvatuksessa..sitten jo hiukan naurattikin.

Kuva, toinenkin

Niin siinä vaan käy, muuttopäivä lähestyy ja koti alkaa olla valmis. Alla kuvassa omasta mielestäni todella hyvä lattiavalinta koirakotiin, Tarketin Sherwood Oak Suede. Ihastuin kyseiseen lattiaan jo internetissä sisutuksia ihastellessani. Tuossa vaiheessa taisimme vasta olla niissä kivisissä ja soraisissa puuhissa, joten oli pakko käyttää aikaa myös unelmoiden jostain valmiista. Lattia löytyikin onneksemme paikallisesta liikkeestä ja saimme jälleen kannattaa alueella toimivaa yksityistä toimijaa.

Lattia on edelleen mieleeni, enkä missään vaiheessa ole tullut katumapäälle. Lattialistat hankimme paikalliselta toimittajalta, jonka sahalla noinkin söpöt kuviot listoihin uurrettiin. Seinän värinä tässä Tikkurilan ajopuu, joka myös hyppäsi esille värikarttoja ensi kertaa katsoessamme. Suurin osa sisustuksen valinnoista onkin käynyt erittäin (liiankin?) helposti. Tästä syystä sitten raksalle meno uusien sisustustöiden jälkeen oli usein varsinainen jännitystarina. Kukapa noviisi sitä ennen näitä puuhia tietäisi osaako sommitella värejä yhteen, vaiko eikö. Maalattua on vissiin tullut viimeksi lukiossa. Siitähän, ei juurikaan ole aikaa :)

Tässä katsaus saunaan. Tämäkin on sellainen tunnelma, josta olimme jo kauan unelmoineet. Tiesimme miltei heti,e ttä lauteiden on oltava vastakkain toisiaan, valaistuksen on oltava hämärä ja tunnelman hiukan savusaunamainen. Lauteiden materiaalia ja väriä pohdimme hetken, mutta tämä oli selvästikin juuri oikea valinta. Vaaleus keventää mukavasti hämärää tunnelmaa. Kiukaasta puuttuu vielä kivet, eikä ensimmäisiä löylyjä ole vielä heitelty. Mutta varmaankin aika pian..

Tunnelmantuoja

"Terve löyly, terve lämmin, terve kiehuva kivonen, puun löyly,

häkärän lämmin, kiven kiukku-hengelisen!

Lähe nyt pois jo hiien hönkä, himmene paha häkärä, syömästä, kaluamasta,

tämän ihmisen ihosta, tämän pojan polven päästä!"

Suomalainen kansanruno

Rentouttavaa viikonloppua kaikille toivottavat havurinteen herrasväki!



Nopea tilannekatsaus

Putkimiestä ei sitten näkynyt sovittuna ajankohtana, eikä mitään ilmoitustakaan kuulunut. Raksamies soittelikin sitten perjantaina LVI liikkeeseen asiaa selvitellen. Oli kuuleman mukaan joku hankala case, joka piti saada valmiiksi kuun vaihteessa. Mielestäni on aivan uskomatonta, että rakennusalalla tällainen on aivan tavanomaista. Kenenkään ei näemmä mitään tarvitse ilmoitella itsestään, mikäli myöhästyy tai peruu kokonaan tulonsa. Tästä tietenkin voi lähteä liikkeelle melkoinen lumipalloefekti. Saa nähdä mitä tässä vielä tapahtuu..nythän siis olemme virallisesti irtisanoneet vuokra-asuntomme ja elämme uskossa, että putkityöt ja sähkötyöt on valmiina pääsiäisen, viimeistään vapun tienoilla.

Eilen käytiin muuten viemässä Havurinteelle pesukone, jonka matka uuteen kotiin taittui oikein hyvissä tunnelmissa anoppilasta saakka. Kaveriksi se sai koiran, joka syystä tai toisesta tykkäsi pitää nenuaan pesukoneen nurkkaan tuettuna. Kenties ikävöi anoppilaan ja nuuskutti siitä tuttua tuoksua ;) Tämä pesukoneen siirto tapahtui siis viikonloppureissun ja n. 1000 ajokilometrin jäljiltä, eikä kukaan ollut edes rätynen. Hyvä me!

Koiruus ei ollut aikoihin käynyt Havurinteellä, ja voi sitä iloa kun se pääsi ensimmäistä kertaa tassuttelemaan valmiille lattialle. Oli todella hienoa nähdä kaveri niin iloisena siinä ympäristössä. Lämpöjäkin oli hiukan nostettu ja tunnelma oli kovin kodinomainen kun kaikki lattialistatkin tuntui olleen paikoillaan. Katosta roikkui vielä joitakin johtoja sieltä täältä. Mutta mitä minun silmäni sitten näkivätkään: keittiö oli jo aivan toista maata kun kodinkoneet oli nostettu paikoilleen. Vau. Sähköt niihin edelleen on liittämättä, mutta kädet ristissä odotamme, että sähkömies pääsee paikalle tällä viikolla. Odotan niin sitä hetkeä kun sähkömies ilmoittaa tehneensä sähkötyöt.

Saunakin oli viimenäkemältä muuttunut todella paljon - se on nyt valmis! Voi, miten olen tyytyväinen tuohon meidän kylpyhuoneeseen ja saunaan.

Viimeistelyä ja vieraita

Viime viikonloppuna raksalla kävi jälleen ystäviä tutustumiskäynnillä. Suosittelen muuten muillekin pienen ja vilkkaan arvioijan käyttöä raksalla - melko nopeasti huomaa, jollei ole muistanut ottaa huomioon lapsiperheiden tarpeita :) Nyt on sitten ekat vaipatkin Havurinteellä vaihdettu! Hurray! 

Miltei kaikki pinnat (lattialaminaatit, laatat, kattopaneelit, tapetit ja sisämaalit) olivat paikoillaan ja saunaakin oltiin alettu rakentamaan. Joitakin listoja puuttui edelleen, samoin kuin sähkötöitä ja valaistusta. Tällä viikolla odotamme myös putkitöitä tehtäviksi ja saamme vihdoin paikoilleen myös hanat ja pytyt. Mitä unohdan vielä?

Irtisanomisilmoitus motivaatiokämppään on jo tulostettu ja se tullaan toimittamaan tällä viikolla vuokranantajalle. Ihanaa päästä tästä kurjasta kämpästä eroon. Alla hiukan tunnelmia taannoiselta tapetointikurssilta.

Pituus on näissä puuhissa etu

Tässä hyvin palvellut jakkara..

Vatupassi kokeneissa käsissä

Eroon motivaatiokämpästä ja lähemmäs luontoa

Huhhui, miehet ovat tänään urakoineet kodinhoitohuoneen kiintokalusteet paikoilleen. Hiukan hämmennystä herätti vielä altaan paikka, joka jätettiin jokseenkin leijuvaan tilaan viimeksi asiaa pohdittaessa. Olisiko siis hyvä, että allas olisi keskellä tasoa vai pitäisikö sen sittenkin olla siinä reunassa, josta on käynti meidän synkkääkin synkempään kotiSPAhan ja saunaan? Reunaan laitettaessa jäisi keskelle enemmän työskentelytilaa, mutta toisaalta kylppärin oven vieressä olisi hyvä olla hiukan tasoa, jolle asettaa vaikkapa sitten ne korut - tai käänteisesti kylppäristä ulos tullessa tasoa jolle asettaa se jääkylmä saunajuoma! Kuvassa juuri tuo pyykinhuoltopuoli KHH:sta, jonne allas tulee. Vasemmalta käynti kotiSPAhan ja oikealta tupakeittiöön. Toisella puolella KHH:ta sitten istuintilaa ja lisää tasoa ja kaapistoa.




KODARI - pyykinhuolto



Joskus nämä pienet tuntuvat niin suurilta kysymyksiltä. Niihin voi jäädä jumiin vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kuitenkin kaikki alkaa tuntua jo nyt niin konkreettiselta. Olen onnesta soikeana kun pääsen itsekin katsomaan edistymistilannetta vielä tänään, ihanaa!



Hiukan harmaita hiuksia aiheuttaa ajatus siitä, mitä muutto merkitsee. Puunausta, hinkkausta, pesua, pyyhkimistä, imurointia, pakkausta, roskakassien kantamista ja sitten vielä lisää kantamista, kalusteiden kantamista, laatikoiden raahaamista, loputonta siivoamista ja puhtaanapitoa. Hmh, pitäisköhän anoa lomaa tähän muuttoon ja unohtaa ne kesälomareissut, joihin jo muuten lennotkin maksettu?



No, mutta nyt koiraa ulkoiluttamaan.

Tapetit seinissä ja talit lattioilla..

Tapetointi olikin mukavaa puuhaa kun mukaan saimme monta taloa tapetoineen mestaritapeteeraajan. Neljä huonetta tapetetoitiin yhdessä rykäyksessä. Raksanainen oppi tämän prosessin aikana monta asiaa tapeteista ja niiden ominaisuuksista. Myös se kävi ilmi, että työvälineet olivat hieman puutteelliset..ja nenäliinatkin saatiin kulutettua viimeistä pakettia myöten. Tämä ei johtunut flunssasta tai herkitymisistä, vaan siitä, että mukaan ei ollut lähtenyt mikrokuituliinaa, jolla olisi voinut liisteriä tapetista pyyhkiä. Ensi kerralla saattaa tulla valittua tapetti jopa niin, että yhtenä kriteerinä on materiaalin tapetoitavuus, liisterin kestävyys ja miksei myös pestävyys.

Takkakin oli saanut loppuviikosta lopullisen pintansa. Olimme todella tyytyväisiä tulokseen. Mustaa siitä ei sitten kuitenkaan päädytty tekemään, vaikka aluksi olimme sitä pitäneet miltei varmana ratkaisuna. Nyt siis takkamme on alttiina kaikille tassunjäljille. Täytynee pitää entistä parempi tassutarkistus ennenkuin päästää karvakorvan pomppimaan tupaan tai tottua siihen, että maailma ei ole täydellinen paikka ja elämä saa näkyä silmäkulman lisäksi takan kulmassa!

Ensi viikolla Havurinteelle saapuvat kodinkoneet ja keittiön kivitaso. Sitä ennen kiintokalusteet asennetaan omille paikoilleen kodinhoitohuoneeseen, veskiin ja vaatekaapit makuuhuoneisiin. Nyt lähdemme huuhtomaan laattoja kiintokalusteiden asentamista varten, hiphei!

P.S. Eilen teini-ikäinen (edelleen?) koiramme oli piiiiitkästä aikaa tylsistynyt yksinoloon, jota on selvästi ollut aivan liikaa raksan aikana. Kaveri oli kokeillut hampaitaan punoskoriin, jossa säilytimme kynttilöitä ja tuikkuja. Siinä samassa oli tietenkin sitten tullut hiukan puraistua paria kynttilääkin. Kivannäköinen kämppä odotti siis raksailijoita eilen kun lattialla lojuivat valkoiset puoliksipurrut pöytäkynttilät, niistä pureskellut talirouheet, tuikut, niiden aukirevityt muovipakkaukset ja melkoinen kasa hääaskartelua varten hankittuja pieniä kristallihelmiä. Tästä seuraamuksena kaveri sai kokea puolen illan mittaisen jääkauden.

Varaslähtö ekotekoon inhimillisen mittakaavan puitteissa

Hirsitalon rakentaminen on vuoden 2012 alusta energiateko, sillä sen valmistamisen aikana syntyy energiaa enemmän kuin sitä kuluu. Uusimman hirsitalolehden mukaan hirsitalon valmistaminen on moninkerron energiatehokkaampaa kuin esimerkiksi kivitalon valmistaminen. Uusien määräysten osalta energiaystävällisyyden tarkastelussa siirrytään aiempaa kokonaisvaltaisempaan elinkaariajatteluun. Lämmitysjärjestelmissä suositaan ympäristön kannalta suotuisia järjestelmiä. Noh, otettiinpa nyt varaslähtö ekotekoon kun muutetaan määlämpölämmitteiseen hirsitaloon jo vuonna 2011.

Mitäs meidän kotiin nyt kuuluu? Maalari on ollut ahkerana viime aikoina kuten myös kirvesmieskin. Kotiin on saatu maalattua tuulikaapin seinä, eteisaulan seinät, makuuhuoneet ja kodinhoitohuone. Sävyt ovat täydellisen sopivia luonnon siimekseen havurinteelle. Haasteita ovat olleet kaikkien sävyjen sovittaminen hirren kanssa. Tehtävä on ollut mieluinen, sillä tuohon luonnonmateriaaliin on ollut helppoa muodostaa eräänlainen rakkaussuhde :)

Kaikessa suunnittelemassamme on ollut lähtökohtana oma arki ja sen sujuminen, ei niinkään visuaalisuus tai viehätysvoima. Taloa ei ole tehty näyttelytaloksi vaan nuorelle avioparille ja heidän vauhdikkaalle koiravesselilleen miellyttäväksi miljööksi. Kaikki huoneratkaisut on pohdittu päivänkulun ja arkipäivän toimintojen pohjalta, inhimillistä mittakaavaa seuraillen. 

Pintojen valmistuessa jännitys tiivistyy. Raksanainen on ollut pintojen valinnassa se kantava voima, kun taas Raksamies on toiminut projektipäällikkönä, rakennusmiehenä, rakennusapumiehenä, hankintapäällikkönä, siivoojana, maalarina, mestarina ja asiantuntijana. Tämä merkitsee myös sitä, että jos joku pinta ei raksanaista miellytä, voi täysin syyttää itseään. Nyt paikoillaan ovat jo keittiön kaapistot, jotka odottavat kivitasoa saapuvaksi. Olen todella tyytyväinen keittiöön, kokonaisuus on herkullinen, aivan ihana minun makuuni! Tunnelma on mielestäni keittiössä Alvaraaltomainen - suomalaista ajatonta muotokieltä. 

Artekin sivuilla luonnehditaan Aaltoa näin: "Aallon arkkitehtuuri on hyvin suomalaista. Se on lämpimän humanistista ja vahvan individualistista. Aallon rakennukset saavat erityislaatuisen estetiikkansa dynaamisesta suhteestaan luonnolliseen ympäristöönsä, inhimillisestä mittakaavastaan, erinomaisesti toteutetuista yksityiskohdistaan, uniikista materiaalikäsittelystään ja nerokkaasta tavasta käyttää valoa."

Nerokkain tapa käyttää valoa meillä lienee havurinteen kuusikon läpi oleskelutiloihin suodattuvat auringonsäteet. Suunnittelimme myös talon sijoittelua suurelle tontille päivärytmin mukaisesti. Pyrimme siihen, että makuuhuoneet olisivat nukkumiselle otollisia, eikä aurinko paistaisi kesällä suoraan olohuoneeseen koko päivää. Ulkona on tilaa auringonotolle ja tilavilla terasseilla voi pitää sadetta kahvikupposen ääressä!

Lopuksi vielä hiukan tunnelmointia värisävyjen tahtiin. Maalarinvalkoinen lienee lähimpänä tehdasmaalattuja standardivalkoisia kuten ovia ja oven karmeja.

Ajopuu

Brie

Tofu

Maalarinvalkoinen

Kiintokalusteet kotona!

Kylläpä Raksanainen on pinteessä kovassa kun raksalle on jo kiintokalusteet tulleet viime perjantaina, mutta itse en ole niitä päässyt katsastamaan. Paketeissahan ne vielä siellä lojuvat kun asennustiimi aloittaa työnsä vasta ensi viikolla. Mutta silti, pitäisi päästä katsomaan. Viikonlopun aikana on nähtävästi myös kodari ja kylpyhuone saunoineen saaneet laatoituksensa myös lattioihin. Kylläpä on kova hinku päästä näkemään tuotakin ihmettä. Synkkäähän siitä tulee, se on selvä. Lisäksi sisämaalaustyöt on hyvällä mallilla. Kohtahan tässä pitäisi alkaa tapetoimaan. 

Motivaatiokämppä alkaa todellakin tuntumaan kevättä kohti entistä ikävämmältä ja haaveet uudesta pinnasta, miellyttävästä sisäilmasta ja omasta pihasta mylläävät entistä kiivaammin. Odotan myös todenteolla sitä, ettei joka kerta kaapin ovea avatessa tule selkään mieletöntä tavararyöppyä, vaan tavaroille on paikkansa, tilaa ja väljyyttä. Nyt on sellainen kaaos kaikkialla kun vierashuoneestakin on tullut varasto, jossa on säilötty kaikkea keskuspölynimurista kiukaaseen ja kiviin. Ajatelkaas nyt, meillä on jo pidemmän aikaa ollut huone, jossa on kiuas kivineen, muttei saunaa! Jokohan pääsisi vapuksi saunaan...

Nyt on muuten jo muutamaan kertaan ajatusmalli toiminut niin, että raksasta on tullut koti. Tulee siis puhuttua niin, että kotona tapahtuu sitä tai tätä ja että kiintokalusteet on nyt jo kotona. Ihanaa! 

Kokemusta listojen maalaamisesta arvon rakentajat?

Havurinteellä tapahtuu nyt pintatöitä valtavalla vauhdilla. Tuulikaapin lattia ja wc:n lattia ovat saaneet ansaitsemansa laatoituksen. Kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen katot on paneloitu. Saunan paneelit samoin seinissä. Ensi viikolla saadaankin ihmetellä kiintokalusteita raksalla. 

Sisämaalit on valittu. Haasteena onkin nyt talon kehystäminen sopivilla listoilla. Hirsitaloissa kattolistat ovat usein joko samannäköiset kuin seinät tai katto, mutta myös täysin valkoisia listoja on käytetty - erityisesti vaaleaksi käsitellyn lamellihirren kanssa. Jalkalistat valitaan usein lattian sävyn mukaisesti, mutta tässäkin on käytetty lattian sävystäkin poikkeavaa valkoista. 

Katossa on sävyltään valkolakattua kuusipaneelia (Uulan kuultomaalikäsittely) ja haluaisimme listojen kehystävän kokonaisuutta ollen selkeästi vaaleammat, jopa valkoiset. Nyt olemme kuultomaalanneet listat kolmeen kertaan Uulatuotteen kuultomaalilla. Lopputulos ei ole tarpeeksi vaalea vaan aika pitkälti sulautuu seinän ja katon sävyyn. Kuinka saada listoista siistit ja valkoiset?

Kuvissa hiukan selvennystä listoitusseikkoihin. Kuvat blogista sisutusjasepustus, jotka otettu Kuopion asuntomessuilta 2010, joilla itsekin kävimme, mutta kuvaaminen jäi fiilistelyä vähemmäksi.

Kuopion asuntomessut, Kissankulma (blogista sisustusjasepustus)

Kissankulma (blogista sisutusjasepustus)

Lämpöä ja rakkautta pakkasen keskelle

Talo se vaan valmistuu hurjaa vauhtia. Tässä parin kuukauden aikana on jälleen otettu suuria harppauksia eteenpäin. Yhtenä suurimpana askeleena kuitenkin raksalaisten vihkiminen ja upea hääpäivä 12.2.2011. Hääjuhla oli todella ikimuistoinen ja kaikinpuolin onnistunut, ruoka jopa ylitti hääparin unelmat. Häiden jälkeen on ollut entistä enemmän aikaa myös raksanaisen perehtyä sisutuksellisiin seikkoihin tulevassa kodissa. 

Palattakoon kuitenkin ajassa hiukan taaksepäin. Joulun aikaan raksalla saatiin takka muurattua pystyyn, väliseiniä pystytettiin, villotettiin, levytettiin ja lisäksi alettiin jo kittaamaan ja hiomaan. Samoin kosteiden tilojen tiiliseinät pystytettiin joulun jälkeen. Tammikuun ensimmäisellä viikolla takassa paistettiin jo ensimmäiset makkaratkin. Herkkua oli. Takkaa oli määrä lämmitellä hissukseen kuivumisprosessin aikana. 

Kaikesta pitää olla perillä

Ekat makkarat Havurinteen takassa käristettynä

Tärkeimmät työkalut?

Missä se emännänjatke ny on?

Tässä kuvattiin takkaa..

Kittiä, kiitos!

Esko lumilinkona

Lunta tuntui tulevan valtavalla vauhdilla ja joka kerta tontille tullessa oli vastassa valtavat kinokset.Lumiaura kutsuttiin paikalle pariin kertaan tekemään tilaa talon ympärille. Näin saatiin myös maalämpöpumppu siirrettyä tekniseen tilaan mies- ja konevoimin. Tässä suurena apuna oli ystävämme SS:n miesvoimat. Sähkönkulutus pysähtyi siihen paikkaan kun saatiin maalämpö käyttöön ja rakennuslämmittimet jätettiin nurkkaan pölyttymään. 





Seinien parissa vietimme aikaa jonkin tovin. Tätä työtä häiritsivät ainoastaan raksalaisten polttarit, jotka vietettiin lumisissa tunnelmissa. Kittaamisen ja hiomisen jälkeen siirryimme hirsien käsittelyyn. Kuultavaa vaaleaa hirttä saatiin Uulatuotteen Ilonalla ja lopputulos oli erinomaisen hyvä. Tästäkin voimme kiittää raksamiestä, joka vietti monta iltaa aiheeseen perehtyen. Apua saatiin myös lehtiä lukemalla (Hirsitalo) ja Kuopion asuntomessuilta otettuja kuvia selaamalla. Parempaa tunnelmaa emme osanneet edes odottaa.

Kulman kittausta

Täplätalo

Uulalaa, mikä Hirsi tulee Uulalla!

Hirsien jälkeen siirryimme kattopaneelien käsittelyyn samalla tuotteella. Kosteita tiloja vesieristettiin jo ja kattoja alettiin paneloimaan heti seuraavana päivänä panelien kuivuttua. Sähköjä on vedetty ja asennettu aina joka välissä; valojen putkitukset ja johdotukset tehtiin ja lopullinen sähköpääkeskus saatiin paikoilleen ja luovuttiin väliaikaisen mökkikeskuksen käyttämisestä. Mökkikeskus oli erittäin toimiva ratkaisu meille. 

Raksalla on rankkaa.

Raksamies porasi lattiaan pari reikää odottamaan ensiviikkoista laatan kosteusmittausta. Projekti oli hiukan henkeäsalpaava, sillä ennen lattian valua oli mittauspaikat jääneet merkkaamatta. Tämä merkitsi sitä, että reikää poratessa riski osua vesikiertoiseen lattilämmitysputkeen oli kohtalainen. Valokuvien perusteella raksamies navigoi kaksi paikkaa ja hikikarpalot otsallaan teki reiät valuun. Suihkua ei tullut.

Tällä viikolla saatiin jo ihastella laattoja kylpyhuoneen ja wc:n seinissä. Synkkää tulee, niinkuin laatoittaja itse asiaa kuvasi kylpyhuonetta laatoittaessaan - meidän kielellämme tämä tarkoittaa tunnelmallista :) Tässä alla olevassa kuvassa hiukan värimaailmaa, jota kotiimme tulee. 

Värimaailma hiukan rankassa päivänvalossa

Sydän paikallaan

 Onpas aika rientänyt vauhdilla kahden kuukauden verran. Ei oikein tiedä mistä alkaisi tarinaa kertomaankaan. Viimeisin postaus kertoi siis siitä, että oltiin saatu katto päälle. Tuon jälkeen on saatu ikkunat, ovet, terassien kattorakenteet ja pilarit, iv-putket, eristeet ja suurimpana aikataulun osoittajana lattiavalu.

Lämmönkeruuputket iloisesti kaivossa

Lattian valu meneillään

Lattiavalu tehtiin viime tinkaan ennen pakkasten alkamista. Tätä talvea ei tosin osattu yhtään odottaa näin ajoissa kun viime vuosina on totuttu jopa mustiin jouluihin ja luultiin viime vuoden olleen jokin aivan hämärä satunnaisroiskaus. Maalämpökaivoa varten porattiin tonttiin 160m syvä reikä, asennettiin putket ja kaivon ympärille renkaat. Pihalle urakoivat raksamies ja kaivurikuski melkoisen kentän jätevesiä varten eräänä viikonloppuna. Melkoinen urakka pakkassäällä kivikkoisen tilan kupeessa!

Tiiviys ennen kaikkea

Monenlaista tiivistystä, eristystä, leikkausta, nikkarointia, naulausta, sahausta, hiontaa ja teippausta on työvaiheet sisältäneet tähän mennessä varsinaisen ammattityön lisäksi. Päätimme järjestää samaan syssyyn vielä hiukan lisää actionia ja aloimme valmistelemaan häitä helmikuulle! Rakennuksella on siis puuhannut raksamies tehden ylipitkää päivää "kahden työn loukussa". On näyttänyt aika väsyneeltä välillä. Mutta stressiä ei kuuleman mukaan ole juuri ollut. Ainoastaan ne yhtäkkiset puhelut rakennukselta keskellä työpäivää ovat nostaneet niskakarvat pystyyn. Tyyli kun on ollut seuraava: "Tarvittaisiin tänne tontille traktori, NYT heti".

Muurarin signeeraus - Handmade in Sotkuma

Sisutuksellisia päätöksiä on tullut tehtyä myös. Ostimme jo ennakkoon muutamia tapetteja, joten eipä tarvitse niitä hermoilla. Kodinkoneet on ostettu, samoin kuin keskuspölynimuri ja kiuas! Laattojen kanssa ollaan edelleen kahden vaiheilla. Sävyt ja sävelet on melko lailla selvät, mutta kahden eri toimittajan välillä on vääntöä. Hanat ja WC-pytyt alkavat olla päätöksen päässä. Mahdollisesti jo tällä viikolla näistä päätetään..aatonaattona olisi aikomus käydä kurkkaamassa laattoja, joita tuli valikoitua toisesta liikkeestä.

Kosteiden tilojen harkkoseinät muurattiin viime viikolla samoin kuin takkakin. Alkaa näyttää rakennus jo talolta kun saa nähdä takan paikan. Takan on tietenkin oltava keskellä kaikkea, sillä sehän on havurinteen talon sydän :) Ilmanvaihtoputketkin ovat valmiina, joten keuhkoja (iv-kone) odotamme.

Herkkää joulua kaikille,

Raksalaiset

Nainen raksalla?

Yksi ilo lisää: vesikatto!

Täytyy sanoa, että oli niin valtavan rivakkaa jengiä tontilla, ettei muuta osaa kun ihmetellä. Melkoisella tarmolla ja teholla tuli tehtyä kattotyöt. Osaavien korkeanpaikantyöskentelijöiden tukena oli sen verran rivakka naisväki, että harvoin näkee. Kiitokset talkoolaisille, olette korvaamaton apu! Koiruuskin pääsi kokonaiseksi päiväksi tontille touhuamaan ja osasi olla melko hienosti. Ainoastaan pariin otteeseen isäntä joutui kieltämään väärien ainesten maistelemisen. Koiran pääasiallinen työtehtävä tuntui olevan rakennustelineiltä tippuvien sattumien pyydystäminen.

Onneksi sää suosi meitä jälleen kerran. Päivä oli sopivan viileä, ilma tyyni ja siksi ulkoilmareipastelulle otollinen. Sadetta alkoi tulla aivan projektin loppumetreillä.  Raksamies on tehnyt niin pitkää päivää viime aikoina, että aivan ihmetyttää mihin ihminen voi yltää tarmon ja innon avulla. Huomisen olisikin tarkoitus olla lepopäivä, siksi siivosin, puunasin ja pesin eilen ja tänään. 

 

Kyllä tässä projektissa ilot vaan lisääntyvät ja tuntuu, että jokainen naula, jonka saa oikeaan kohtaan vasaroitua on suuren ilon arvoinen. Pienistä asioista tulee hyvä mieli ja isoista aivan todella onnellinen olo. Tosin on tullut varauduttua mielen tasolla niihin pettymyksiin ja ikävyyksiinkin. Ei niiltä voi yleensäkään elämässä välttyä, miksi sitten tässä. Unen määrä on yksi asia, joka selvästi vähentyy, mutta ehkä sitten siellä havurinteellä uinutaan makeasti kuin oravaiset.

Tuulensuojaan..

Viikko vierähti vauhdikkaasti. Säät olivat tavanomaisen syksyiset - tuulta, vesisadetta ja lumisadetta. Viikon tavoitteena oli päätykolmioiden nikkarointi, sekä aluskatteen ja vesikaton asentaminen. Tontilla ahersivat kirvesmies, raksamies, kyty ja pikkuveli. Talkoovakuutus oli otettu kaiken varalle, mutta sitä ei tähän mennessä ole onneksi tarvittu. Pikkuveljeä ei myöskään varmuuden vuoksi päästetty katolle saakka, vaikka hän olikin apuna aluskatteen laitossa. Navakka lounatuuli lisäsi vaikeusasteita aika lailla ja jäimme hiukan aiemmin oletetusta aikataulusta vesikatteen asentamisen suhteen. Rakennustarkastajakin kävi kattourakoinnin aikana tontilla ja totesi kaiken olevan kunnossa.

Raksamies hoiteli tontilla ahertamisen lisäksi monenlaista muuta asiaa: LVI-urakoitsijan kanssa tehty sopimus allekirjoitettiin ja sovittiin asennusajankohdista, muurarin tapaamisesta sovittiin, sähkärin kanssa sovittiin tulevasta aikataulusta, lattialiipparin kanssa käytiin samoin keskustelua mahdollisesta liippausajankohdasta. Muuta puhelinrallia käytiin myös talotehtaan ja kiintokalustetoimittajan kanssa. Lisäksi raksamies kävi shoppailemassa rautakaupoissa hankkien nauloja, tuulensuojalevyjä, radon -putkia ja muuta tarpeellista.

Raksanainen pääsi vasta tänään ensimmäistä kertaa tällä viikolla touhuamaan tontille. Nyt voi sanoa tehneensä ihan oikeita raksatöitä kun työvälineinä olivat tikkaat, lautaa, tuulensuojalevyä, saha, vasara ja kahdenlaisia nauloja. Ensi viikolla saadaan tontille putkimies ja toivottavasti myös pellit katolle. 

Kiitokset tiimille!

Pohjanmaan kuljetusveljekset toimittivat hirret tontille eräänä syksyisenä arkiaamuna. Kuormalavoja oli tietenkin hamstrattu tätä ajatellen edeltävä viikonloppu ja niitä tuntui riittäneen varsin hyvin pakettien alle. Paketteja
tuli myös Ruukilta ja Lauttaniemeltä. Melkoinen JOULU!

Talkooväkeä oltiin pyydetty apuihin hirsirungon pystytykseen, jonka oletettiin kestävän kolmisen päivää. Toisin kävi. Rungon pystytys alkoi klo 7.30 ja päättyi samana päivänä klo 19.30. Hyvä me, hyvä tiimi! Tiimiin kuului ammattitaitoinen nosturikuski, kirvesmies, myyntimies, raksamies, raksanainen, kyty ja hyvin joukkoon sulautunut valmentaja.

Hirsien asentamisen jälkeen päästiin jo suoraan seuraavana päivänä asentamaan kattotuoleja - kesto 1,5h. Porukasta oli pari henkeä vähentynyt, mutta vauhti oli jäänyt päälle edelliseltä päivältä, joten teho oli taattu. Paikalla pyörähti myös vastaava mestari, joka muiden ruokatauon aikana otti muutaman askeleen rungon sisä- ja ulkopuolella, ja poistui kaupungin humuun tuossa tuokiossa.

Tällä hetkellä toinen päätykolmiokin on jo paikallaan ja toista aletaan huomenna nikkaroimaan. Melko korkeaa työskentelyä se on noilla telineillä touhuaminen. Toivon mukaan ensi viikon loppuun mennessä telineitä on käytetty talon etu- ja takapuolella ja kaiken tuon purkamisen ja uudelleen kasaamisen sekä sitä seuraavan nikkaroinnin lopputulemana meillä on vesikatto päällä.

Kiviset ja Soraset: pääsispä jo sisähommiin!

Nyt tuntuu odottavan aika pitkältä. Pohjat on olleet valmiina jo jonkin aikaa ja täytötkin tehtynä, mutta hirsitoimitus oli sovittu vasta viikolle 40. Tontilla riittää tosin aina tekemistä ja tekevistä käsistä tuntuu olevan jatkuva pula. 

Onneksemme saimme viime viikolle ulkopaikkakuntalaisen lisävahvistuksen Helsingistä saakka auttamaan raksamiestä, kirvesmiestä ja kaivinkonekuskia mm. sähkökaapelin vedossa, jätevesiputkien ja salaojien asettelussa, sekä pihan ja sisäpuolen täytöissä. Raksanainen ei päässyt näistä iloista juuri lainkaan nauttimaan, sillä työt tehtiin arkena päiväsaikaan. Viikonloppuna teimme vielä helsinkiläiskytyn kanssa hiukan maansiirtotöitä paljain käsin - ja kyllä kuntta liikkui.
  

Täyttöjen tekemisen jälkeen olemme tontilla urakoineet halkojen parissa ja pinonneet komian halkokartion kuusien katveeseen. Säät ovat olleet aivan upeat heti sen jälkeen kun miehet olivat täyttö- ja kaivuutöissä urakoineet kaatosateiden keskellä vajaan viikon verran. Tänään aurinko jaksoi myös porottaa kun veimme tontille kuormalavoja, jotka sijoitetaan hirsinippujen ja kattopeltien alle.

Eilen teimme myös yhden suuren ja erittäin hankalan päätöksen. Kiintokalustesopimus on nyt allekirjoitettu, eikä enää muita vaihtoehtoja pidä haikaileman. Tämä päätös ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, sillä lähestymistapoja tähän oli varsin monia. Ottaako ensisijaiseksi kriteeriksi laatu, hinta vaiko ulkonäkö? Tietenkin pyrimme valitsemaan parhaimman vaihtoehdon kaikkien kolmen kriteerin kannalta. Lopputuloksen onnistuneisuus selvinnee toimituksen ja asennuksen sekä oikean arjen kautta. Keittiökoneita emme samaan pakettiin saaneet, sillä toimittajalla ei ollut tarjota haluamaamme merkkiä. Olemme kuitenkin jo aiemin pyytäneet paketista tarjouksen, joten hinnoittelusta olemme selvillä.

Eilen vilkuilimme myös hieman pintamateriaaleja rautakaupoissa. Olimme jo aiemmin todenneet, että esimerkiksi laattojen sävyjen yhteensovittaminen on aivan mahdotonta muuten kuin kahta pintaa toisiinsa rinnakkain verraten. Muistiin ei voi luottaa yhtään. Kun mieleen oli painanut yhden laatan sävyn ja meni toiselle puolelle myymälää etsimään sille kaveria - niin aina valitsi vääriä sävyjä. Yhteensopimattomuus oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Myyjä ei myöskään onnistunut meitä paremmmin. Tulen varmasti vielä moneen kertaan kiikuttamaan keittiölaatoista koepaloja keittiötoimittajalle ja vertailemaan sävyjä keskenään ennen hankintoja.

Ensi viikolla sitten saamme ne kauan kaivatut hirret tontille. Seuraavalle viikolle on varattu talkooväkeä pystytyspuuhiin ja sen jälkeen kattoa päälle. Peukut pystyyn, että sää jatkuisi kauniina vielä hetken aikaa!

Oman kodin perusta

LVI ja sähköurakoitsijat on nyt päätetty. Päädyimme sähköpuolella siihen samaiseen heppuun, joka tuntui aluksi makuumme hiukan liian miihailevalta. LVI-urakoitsijallemme ilmoitus valinnastamme venyi myöhäiseen ajankohtaan. Kello olikin jo 16.15. perjantaina kun soitimme urakoitsijalle, jonka vastaanotto oli enemmän kuin huono. Kaveri oli tulla puhelimesta läpi kun kysyimme jotain toimitukseen liittyvää seikkaa. Oli kuuleman mukaan jo moottoripyöräilykypärä päässään toimiston ulkopuolella ja siihen hetkeen ei näemmä kannattanut kysellä toimituksen sisällöstä. Ääni kellossa muuttui välittömästi kun kerroimme päätyneemme heihin. 

Kyllähän nämä kommellukset aina vain jatkuvat. Alkuviikosta kun vihdoin olimme pääsemässä tositoimiin niin vastassa oli ikävä yllätys: tointilta puuttui yli puolet tavaroista, jotka oli luvattu toimittaa edellisen viikon perjantaina. Puhelu toimittajalle kertoi karun totuuden. Kuski oli ottanut viikonloppua vasten lopputilin.

Tänään tontilla uurastivat jälleen kirvesmies ja raksamies. Tontilla valettiin sokkelit loppuun ja huomenna viimeistellään pilarit ja aletaan laittamaan sisäpuolen eristeitä. Anturamuottien tekijöillä olikin ikävät oltavat kun vettä tuli jatkuvasti kuin tuulan tuutista, mutta tällä kertaa onnenkantamoistakin oli mukana, sillä betoniautojen ilmestyessä pihaan alkoi aurinko paistamaan. Nyt puolestaan eristystarvikkeet olivat myöhässä, koska toimittajan kuorma-autosta oli kesken keikan loppunut menovesi. Nyt viimeistään on selvinnyt, että pitkäpinnaisuus on rakentajan tärkein ominaisuus. 

Ajateltiin nyt juhlia hiukan kun oman kodin pohjat on sillä mallilla, että päästään ensi viikolla tekemään sisäpuolen täyttöjä. Ollaan molemmat tehty tämä viikko huisin pitkää päivää - minä työssä ja mies tontilla (lue lomalla). Jotenkin minun työni vaihtuminen tähän saumaan tuntuu välillä hiukan raskaalta - pitäisi ehtiä paketoida se aiempi projekti. Miehen päivää ovat pidentäneet koiran ulkoilutus aamuin illoin. Aamulenkki kestää jotakuinkin saman ajan kuin minun joka-aamuinen laittautumiseni. Huh! Nyt kuitenkin on monta syytä olla iloinen. Oman kodin perusta alkaa nimittäin olla varsin vahva ja vankkumaton. Siispä maukkaan aterian jälkeen lasi kuohuvaa, nam!

Olisi pitänyt sylkäistä!

Kuinkas kaikki sitten alkoikaan eskaloitua eriskummallisen valtoimenaan. Niin, ensin tuli se kuuluisa ensimmäinen kerta ja sitten toinen, kolmaskin ja lopulta tuntui siltä, että mahtaako suunta olla aina vain tuo sama eli meidän näkövinkkelistämme katsottuna väärä. 

Ensimmäinen takaisku taisi olla se kun sähkösuunnittelijamme pitkäpiimäinen tahti lopulta konkretisoitui tarjouksena, jonka loppukaneettina oli lause " Nyt tässä rupee kyllä kalenteri jo pikkuhiljaa täyttymään.." Mies luki tämän sähköpostin liitetiedostona tulleen tarjouksen kännykästä aamuseiskalta lenkittäessään koiraa vesisateessa ja  - pillastui. Aamukahvipöydässä sitten setvimme tätä yhdessä. Meidän tulkintamme tästä oli se, että meitä oli nyt vedetty hiukan höplästä kun sähkösuunnitelmaa oli pantattu huomattavasti kauemmin kuin oli sovittu ja lopulta kun sähköstä annettiin tarjous, olikin erityisen soveliasta ilmoittaa, että ei oikeastaan olisikaan aikaa tehdä teille tätä sähköistystä kun tuo kalenterikin on jo niin täysi. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että loppukaneetin tarkoitus oli toimia myyntikikkana ja niinpä sovimme raksamiehen soittavan tiukkasävyisen puhelun sähkömiehellemme. Onneksemme aikaa alkoi löytyä ja erityisesti meille!

Viikko vierähti jälleen arjen pyörteessä: tee työt, muokkaa keittiösuunnitelmaa monessa keittiökalustefirmassa, käytä koiraa ulkona, selvitä laatan koko, soita rautakauppa, lähetä sähköistystarjouspyynnöt, varmenna talonpaikka, merkkaa vesijohdon paikka, syö, nuku, älä kiukuttele parisuhteen toiselle osapuolelle. Aikaansaannoksia ja projektin etenemisiäkin viikkoon kuului: LVI-suunnitelmia alkoi tippua lisää pikku hiljaa, loput perustustarviketarjoukset saatiin rautakaupoilta, sähkötyötarjouksia tuli sähköpostilla, jätevesisuunnitelma valmistui, laskuja tippuili postilaatikkoon ja suurimpana ihmeenä rakennustarkastaja soitti ja kertoi ilosanoman: RAKENNUSLUPA tuli ja valitusaika alkoi. Kaikki tämä tapahtumien kirjo siinä jännityksessä, että torstaina tontille olisi tulossa kaivinkone ja vesiputken veto sekä perjantaina soraa, soraa ja vielä enemmän soraa. Suurimpana jännitysmomenttina tietysti se, tulisiko tontilla vastaan kallio, jota ei ilman räjähteitä saataisi lohkeamaan.

Kalliolle piikkiä

Torstaina oli yllättävän hiljaista. Teki mieli kiljaista kun yhtään puhelua ei tullut kaivinkonekuskilta. Täytyi luottaa siihen, että vesiputkea vedettiin tontille kaikessa rauhassa. Lopulta raksamies oli jo niin jännityksissään, että soitti kaivinkonekuskille kysyäkseen päivän säätä siellä tontilla... sää tuntui olevan ihan hyvä, kiveä kuulemma oli tontilla pirusti, kallioltakaan ei vältytty, mutta se oli iloksemme laatuaan sellaista, jota konemies pystyi piikillä lohkomaan.

Niin, arvaatte varmaan, että jotain ikävää oli vielä luvassa. Olisi minunkin pitänyt hiukan tarkemmin miettiä kun torstaina kotiin pyöräillessäni musta kissa ylitti tien edestäni. En sylkäissyt olkani yli. Kotisohvalla pohdimme miten ihmeellisen hyvin kaikki oli viimeaikoina mennyt ilman suurempia odottamattomia vastoinkäymisiä. Siitäpä sitten soppa syntyi.

Perjantaiaamuna olin hyvästellyt rakkaan raksamiehen, joka oli lähtenyt rankkasadetta uhmaten hakemaan ensin appilasta peräkärryä, sitten konevuokraamosta täryä aikomuksenaan tehdä päivän aikana pohjat Havurinteen hirsitalolle. Eipä aikaakaan kun puhelin soi ja vilkutti rakkainta. Vedin henkeä ja vastasin. Erittäin hyväkuntoinen automme oli yhtäkkiä päättänyt sytyttää kaikki sisävalot, sitten sammuttaa ne, sitten jälleen sytyttää, kunnes sisällä oli ollut varsinainen disko kojelaudan vilkutuksen ja torvensoiton mukaanlaskien. Lopuksi mikään ei enää toiminut, auto ei startannut vaan pimeni ja alkoi haisemaan palaneelle. Mies sai ohjattua huutavan auton peräkärryineen hiukan sivummaksi liikennevaloista. 

Aluksi tuli soraa

Eikä tässä vielä kaikki. Hinaus oli kuuleman mukaan jo tilattu ja appi hälytetty apuun kun konevuokraamosta kerrotaan: ei meillä täällä teille mitään täryä ole. Tässä vaiheessa V-käyrä oli ollut miehellä hyvin jyrkkä. Alkoi tuntua, että mitään ei ole tehtävissä. Tontilla seisoo toimeton kaivinkonekuski ja mittari raksuttaa selviä euroja. Konevuokraamo huomasi virheensä varauskirjasta ja järjesti täryn toisaalta. Tontillekin päästiin...ja kuski pääsi levittelemään soraa, miehet mittamaan korkoa ja täryttämään pohjaa talolle. Kunnes sora-autojen liikenne hiipui.

Sorayrittäjältä oli koneet prakanneet. Jäätiin täryttelemään ja odottelemaan sorakuormaa. Kaivarikuski kaivoi tikulla hampaitaan ja istui Daewoo Doosanissa jalka toisen päällä. Soraa ei tullut, vaikka kuinka odotettiin. Kaiken piti olla valmista jo perjantaina. Täryt oli tehty massalle, jota tontilla oli..mutta se ei riittänyt. Miehet kävivät kahvilla, ja toisella, söivät eväitä ja haukottelivat. Haukotteluhan saattaisi olla jopa mukavaa kirpeän syksyisessä aurinkoisessa säässä, mutta tämä päiväpä oli muita kurjempi: vettä satoi ja satoi aina vaan eikä loppua kurjuudelle näkynyt. Soraa piti saada lisää..mutta soraa ei tullut, eikä tavoitekorkoon päästy. Sovittiin jatkettavan seuraavana päivänä, kuitenkaan tekijöistä mitään tietämättä. Sain kotiin läpimärän, uupuneen ja autottoman raksamiehen.

Kokenut täryäjä

Lauantaina suunta ei voinut olla kuin vain ylöspäin. Raksamies lähti töihin hiukan epäilevin aatoksin. Tontilla puuhasi kaivinkonemiehen lisäksi epämääräinen täryjoukko: minä, vaaleisiin puuvillahousuihin ja sandaaleihin sonnustautunut veljeni sekä edellisen illan juhlinnasta väsynyt isäni. Lopputulos oli kaikesta huolimatta hyvä. Tasaista tuli ja pian päästään kuin päästäänkin harkottelemaan. Tai niin 13.9. kun meidän kirvesmiehemme vapautuu edellisestä projektista. Auton uskotaan olevan ajokunnossa ensi viikolla, maksoi mitä maksoi. Eikä ihan vähänkään.