LVI ja sähköurakoitsijat on nyt päätetty. Päädyimme sähköpuolella siihen samaiseen heppuun, joka tuntui aluksi makuumme hiukan liian miihailevalta. LVI-urakoitsijallemme ilmoitus valinnastamme venyi myöhäiseen ajankohtaan. Kello olikin jo 16.15. perjantaina kun soitimme urakoitsijalle, jonka vastaanotto oli enemmän kuin huono. Kaveri oli tulla puhelimesta läpi kun kysyimme jotain toimitukseen liittyvää seikkaa. Oli kuuleman mukaan jo moottoripyöräilykypärä päässään toimiston ulkopuolella ja siihen hetkeen ei näemmä kannattanut kysellä toimituksen sisällöstä. Ääni kellossa muuttui välittömästi kun kerroimme päätyneemme heihin.
Kyllähän nämä kommellukset aina vain jatkuvat. Alkuviikosta kun vihdoin olimme pääsemässä tositoimiin niin vastassa oli ikävä yllätys: tointilta puuttui yli puolet tavaroista, jotka oli luvattu toimittaa edellisen viikon perjantaina. Puhelu toimittajalle kertoi karun totuuden. Kuski oli ottanut viikonloppua vasten lopputilin.
Tänään tontilla uurastivat jälleen kirvesmies ja raksamies. Tontilla valettiin sokkelit loppuun ja huomenna viimeistellään pilarit ja aletaan laittamaan sisäpuolen eristeitä. Anturamuottien tekijöillä olikin ikävät oltavat kun vettä tuli jatkuvasti kuin tuulan tuutista, mutta tällä kertaa onnenkantamoistakin oli mukana, sillä betoniautojen ilmestyessä pihaan alkoi aurinko paistamaan. Nyt puolestaan eristystarvikkeet olivat myöhässä, koska toimittajan kuorma-autosta oli kesken keikan loppunut menovesi. Nyt viimeistään on selvinnyt, että pitkäpinnaisuus on rakentajan tärkein ominaisuus. 
Ajateltiin nyt juhlia hiukan kun oman kodin pohjat on sillä mallilla, että päästään ensi viikolla tekemään sisäpuolen täyttöjä. Ollaan molemmat tehty tämä viikko huisin pitkää päivää - minä työssä ja mies tontilla (lue lomalla). Jotenkin minun työni vaihtuminen tähän saumaan tuntuu välillä hiukan raskaalta - pitäisi ehtiä paketoida se aiempi projekti. Miehen päivää ovat pidentäneet koiran ulkoilutus aamuin illoin. Aamulenkki kestää jotakuinkin saman ajan kuin minun joka-aamuinen laittautumiseni. Huh! Nyt kuitenkin on monta syytä olla iloinen. Oman kodin perusta alkaa nimittäin olla varsin vahva ja vankkumaton. Siispä maukkaan aterian jälkeen lasi kuohuvaa, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti